Julkaisija: ← Blogi

Näe ja koe johtaminen uudella tavalla

Maailman muuttuminen ja monimutkaisuus eivät ole suurin haasteemme. Suurin haasteemme on se, että ajattelemme suppeasti, unohdamme arvot ja inhimillisyyden, ja kohtaamme tällaisen maailman vanhentuneilla yhteistyön muodoilla. Uskomme, että yhteisöllinen oppiminen on keskeistä tässä pyrkimyksessä.

Historian dosentti Heikki Marjomaa toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa “Maailmanlopun merkit”, että lisääntyvä monimutkaisuus nousee aikamme haasteeksi. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan paitsi uskoa, toivoa ja rakkautta, myös kykyä ymmärtää asioiden keskinäisiä riippuvuuksia ja yhdessä oppimista.

Lyhyen ajan sisällä pandemia, sota ja uhkaava ilmastokriisi ovat viimeistään osoittaneet, että kohtaamamme haasteet ovat monimutkaisempia kuin koskaan aikaisemmin. Ne haastavat meille tutun ja turvallisen maailman. Tällä hetkellä tulevaisuus on vaikeasti ennustettava.

Teollisuusyhteiskunnassa hyvä johtaminen merkitsi toimivia komentoketjuja, hierarkijoita ja laatikoita, joilla monimutkaisempia kokonaisuuksia saatiin jäsennettyä pienempiin hallittaviin kokonaisuuksiin. Vaikka ihminen, tieto ja teknologia ovat tietoyhteiskunnan aikana kehittyneet valtavasti, emme ole onnistuneet purkamaan toimintaamme ohjaavia perusolettamuksia ja
-rakenteita toisenlaisiksi.

Maailma ei ole yksinkertainen kun vaakakupissa ovat ihminen, raha ja laajempi yhteiskunnallinen vaikutus. Mikä on viisautta, kun käsissä on viheliäinen ongelma tai yllättävä kriisitilanne? Tässä ajassa olisi tärkeää löytää uusia tapoja hahmottaa asioiden keskinäisiä riippuvuuksia, ja organisoitua niin, että voidaan ymmärtää päätöksiä ja niiden vaikuttavuutta laajemmin. Uudenlaisten kyvykkyyksien rakentaminen vaatii kokonaisuuden hahmottamista, julkisten ja yksityisten toimijoiden vuorovaikutusta ja rajat ylittävää yhteistyötä.

  • Kokonaisuuden hahmottaminen: Yksisilmäisten totuuksien aika on ohi. Kompleksisessa ja vaikeasti ennustettavassa maailmassa tulee avartaa yhteisöllistä ajattelua ja osallistaa laajasti asiantuntijoita. Teknologia luo mahdollisuuksia uusille rakenteille, jossa moninäkökulmaisuus, valta ja vastuu kohtaavat.
  • Arvostava vuorovaikutus: Hierarkinen ja siiloutunut organisoituminen ohjaa ajatteluamme kilpailuun ja voiton tavoitteluun. Se näkyy myös keskustelun tasolla vastakkainasetteluna, jossa joku on oikeassa ja muut väärässä. Se synnyttää helposti mielen lukkoja ja minimoi uteliaisuuden, oivallukset ja yllättävät löydökset – uuden ajattelun syntymisen. Ihmisten aitoa kohtaamista, ilmiöiden moninäkökulmaista tarkastelua ilman hierarkisia tai arvotettuja asetelmia korostava näkökulma on parempien ratkaisujen ytimessä. Kun arvostaminen ja uteliaisuus menevät tietämisen edelle, ilmiöiden aito tutkiminen tulee mahdolliseksi ilman kilpailua ja arvoasetelmaa.
  • Oppimisen mahdollistava yhteistyö: Vuosituhansien saatossa ihmiskunta on osannut ratkaista erilaisia ongelmia yhteistyön voimin. Vallitseva tapamme hahmottaa yhteistyötä ei toimi optimaalisesti jatkuvassa tulemisen tilassa olevan viheliäisen ilmiön äärellä. Arvoperusteinen yhteistyö mahdollistaa kontekstin ymmärtämisen ja siirtää huomion ihmisissä itsessään elävään kyvykkyyteen, vuorovaikutuksen ja yhteistyön laatuun ja yhteistyöstä syntyneeseen lisäarvoon.

Eri toimijoiden yhteistyötä tulisi tarkastella kokonaisuutena. Valtaperusteinen jako strategisen ja operatiivisen toimijan kesken tulisi välttää, koska se heikentää eri toimijoiden yhteistyön tuloksellisuutta. Vuoropuhelun ja toisia arvostava yhteistyön avulla löydetään laaja-alainen ymmärrys, jonka perusteella syntyy yhteisöllinen viisaus miten tulisi toimia muuttuvassa maailmassa.

Päättäjien, mutta myös kansalaisten olisi tärkeä ymmärtää minkälaisten ilmiöiden äärellä olemme. Kehkeytyvän ja keskinäisriippuvaisen ilmiön ymmärtäminen vaatii jatkuvaa moninäkökulmaista oppimista. Ei ole olemassa vain yhtä koherenttia tilannekuvaa vaan on useita rinnakkaisia, ristiriitaisia tilannekuvia sen perusteella mistä näkökulmasta tilannetta tarkastelee. Monimutkaisia ilmiöitä ei voi perinteisessä mielessä ratkaista, koska ei ole olemassa selkeää ratkaisua ongelmaan. Päätöksenteko on jatkuva prosessi, jossa haetaan arvoperusteista tasapainoa eri näkökulmien välillä.

Yllättävien kriisien selättäminen riippuu siitä, kuinka hyvin kykenemme tekemään yhteistyötä. Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus on edellytys yhteisölliselle oppimiselle.

Kirjoittajat ovat Humapin ekosysteemikumppaneita:

Sari Kola, innovaatiotohtori, ekosysteemiguru ja hallitusammattilainen
Hermanni Hyytiälä, kehitysjohtaja, Aiwo Digital
Terhikki Rimmanen, toimitusjohtaja, Humap

Lue myös