Ajassamme uudet ismit lyövät organisaatioelämän muutostarinaan kuin aallot kesällä mökin rantaan. Pandemia on nopeuttanut ilmiöiden muutos- ja ilmenemisnopeutta. Yritämme hahmottaa suurta muutosta, kytkeytyä siihen ja pohtia kuinka organisaatiotasolla yksilöt ja ryhmät oppivat toimimaan viisaasti – tarjoten arvoa tuottavia kohtaamisia ja palveluita erilaisille asiakkaille.
Monimutkaisen systeemiviidakon ymmärtäminen vaatii yhteistyöhön liittyvää viisautta, jonka kautta syntyvä toiminta ja sen mahdollistamista kutsutaan systeemin johtamiseksi. Johtamistyön yhteisöllistä muotoa voimme kutsua kai nykyään jaetuksi johtajuudeksi tai yhdessäohjautumiseksi. Se on osin meidän kaikkien työtä, koska se tapahtuu välillämme.
Olemme kaikki tavallamme hybriajan lammaskoiria, jotka yritämme sopeutua uuteen aikaan, toimintaympäristöön ja yhteisöömme. Meillä on lajimme ja rotumme perusominaisuudet, jotka johtavat meitä toistemme luo.
Itseohjautuvuus ja yhdessäohjautuvuus – uskomuksemme testissä
Itseohjautuvuudesta on yhtä monta organisaatiotarinaa kuin siinä on ihmisiä. Kuulemissamme tarinoissa liikkuu tulkintoja ja uskomuksia anarkiasta yksin jättämisen kokemukseen.
Mutta mitä, jos kyse onkin pohjimmiltaan ihmiskäsityksestä tai sen tulkinnasta? Siitä, että hybridiajassa palvelee luontevimmin tulkinta, jossa ihminen tekee oman osaamisensa kautta aina parhaita ratkaisuja. Samalla nousee ajatus luottamuksen rakentumisesta ihmisten välisessä yhteistyössä. Siinä meitä kaikkia tarvitaan kytkentöjen synnyttämisessä, hyvän ajatteluyhteyden ja -kanavien mallintamisessa tai kinkkisten vuorovaikutuskarikkojen ja -tapojen valokeilaan tuomisessa.
Keväällä 2021 päivän valon nähneessä MODe-hankkeessa tutkittiin itseohjautuvuuden teemaa nykyajan organisaatioissa. Ajattelutavan kannalta kyseessä on iso liikahdus siirryttäessä Aurinkokuningas-johtamisesta vauhdilla kohti verkostomaisesti rakentuvia yhteistyöprosesseja. Kyse on myös positioitumisesta organisaatiossa, vallan uusjaosta, jossa valta rakentuu laadukkaiden yhteistyö- ja vuorovaikutusrakenteiden kautta enemmän kuin hierarkian tai saadun työroolin kautta.
Erään suuren suomalaistaustaisen globaalin organisaation johtaja teki muutamia vuosia sitten loistavaa tulkintaa sanoessaan, että oma toiminta on ennen kaikkea lähellä lammaskoiran havainnoinnin -toimintatapaa. Tavoitteena on olla tarpeeksi selkeästi saatavilla, mutta antaa selkeästi hengitystilaa, jotta jokainen voi käyttää omaa kokemusosaamistaan joka hetki omissa valinnoissaan. Ihmisten välisen kytkennän on oltava niin vahva, että yhdessä luodut työnteon rakenteet, käytänteet ja työtavat tuovat ihmisiä yhteen. Tilannetietoisuus, ihmisten väliset yhteydet ja riippuvuus toisten osaamisesta auttavat eteenpäin.
Siilottomuus ja rajoja ylittävä yhteistyö – mahdollisuus vai tuho?
Mikä on organisaatiokäsityksen merkitys tässä kaikessa? Gareth Morganin kirja Images of Organization (1986) on ajankohtaisempi kuin koskaan. Rajojen ylittämisen tarve ja haastavuus näkyy organisaatioiden hybridiajan keskustelussa vahvasti. Kuinka yhdistää ranteisiin liittyvä turvallisuus tavoitteellisen oppivaan luovuuteen, joka hengittää vapaudesta?
Tulevaisuudessa työstä veikataan verkostojen ja ekosysteemien voittokulkua. Siinä yhteistyön yli osaamis-, organisaatio-, ja maarajojenkin täytyy ylittyä. Jos kehität organisaatiota, et voi tehdä sitä vain sen sisäpuolella. Sama pätee myös johtoryhmien kehittymiseen. Jotta uusia kehittymisen ja oppimisen avauksia voi tapahtua, tarvitaan kaikki kontekstit käyttöön: yksilön, ryhmän, organisaation, asiakkaiden, toimintaympäristön ja verkostojen.
Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä vaan eri ryhmien välisessä liikkeessä, ideoiden kitkassa ja yhteistyössä toistensa kanssa. Innovaatiot ja uudet harppaukset syntyvät rajamaastoissa, uuden ja vanhan kohdatessa. Aivan kuin arvostettava menneisyys ja innostavan kutkuttava tulevaisuus löisivät kättä.
Lammaskoira – Kytkeytymistä yksilöiden ja ryhmän välillä
Lammaslauma liikkuu, pysähtyy, eriytyy ja kokoontuu laitumella. Välillä lauma tiivistyy yhteen, välillä osa lampaista muodostaa pienempiä porukoita ja joukkoja. Lammaskoira kulkee rinnalla, välillä haukahtaa tai ohjaa liikkeellään koko lammasseurueen suuntaa.
Lammaskoira-lampaat -systeemi elää ja muovautuu sään, vuorokaudenajan ja ympäristössä tapahtuvien muutosten suhteen. Aivan kuten ihmiset työyhteisössä ja organisaatioissa erilaisten muutosten ja toimintaympäristön suhteen.
Johtamisen ja yhteistyön näkökulmasta organisoitumisrakenteet ovat siirtymässä aktiivisen ajattelun kentälle, jossa toiminta ei enää kulje vain johtajan tai esihenkilöiden päätösten kautta. Nyt tarvitaan sekä samanaikaista tai eriaikaista rajoja ylittävää keskustelua ja ajatusvirtaa, joka läpäisee ja ylittää organisaatiorajat. Tähän avuksi tulevat teknologiat ajattelupaikkoina.
Kuten sosiaalipsykologian professori ja sosiokonstruktivismin isä Kenneth Gergen on todennut, kulttuuri rakentuu keskustelu keskustelulta.
Kaipaamme ihmisinä läsnäoloa ja liittymistä toisiimme. Näinä aikoina perustotuus ei ole muuttunut mihinkään, mutta se muoto on muuttunut. Tässä tilanteessa voimme olla jokainen toisillemme hyväntahtoinen ja turvallisuutta vahvistava lammaskoira. Tahdommeko ja osaammeko kytkeytyä toisiimme? Olemmeko totta toisillemme?
TULE VAIKUTTUMAAN WEBINAARIIMME
Tule mukaan webinaariimme to 22.4. klo 8.15 kuulemaan, miten mahdollistetaan yhteistyön tavoitteiden rakentuminen, yhdessä menestyminen ja aikaansaavuus muotoiltaessa hybridiajan yhteistyökulttuuria. Puhujina webinaarissa ovat hybridiajan toimintakulttuurin kehittämisen huippuasiantuntijat Humapin Annika Ranta ja Tampereen yliopiston Satu Höykki ja Sari Mäkelä.
Pääset ilmoittautumaan mukaan TÄÄLTÄ.
TUTUSTU PALVELUUN
Lue lisää ja tilaa Digitaalisen yhteistyön työpaja -palvelu TÄÄLTÄ.