Asiakeskeinen etätyö synnyttää kokemuksia suoranaisesta inhimillisyysvajeesta. Virtuaalikokousten pimeiden ruutujen takana ihmiset kaipaavat aitoa yhteyttä. Emme voi enää tyytyä toimiviin verkkoyhteyksiin, on aika tehdä vuorovaikutuksen vallankumous ja luottamuksesta yhteistyön sydän.

Yhteistyö ja johtaminen ovat vuorovaikutusta – myös virtuaalisesti. Viime aikoina 80% ihmistä siirtyi etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Suomessa tämä onnistui ketterästi ja työn tuottavuus jopa kasvoi. Samalla ihmisten välinen vuorovaikutus muuttui. Monilla kasvokkaiset palaverit toimiston neukkarissa vaihtui kasvottomiin Teams-kokouksiin. Niiden sisältö tai tavat toimia eivät muuttuneet, ainoastaan tila vaihtui virtuaaliseseen. On huomattu, että tiimien yhteneväisyys ja innovatiivisuus on alkanut kärsiä. Asiakeskeinen ja tehokas etätyö on johtanut suoranaiseen kokemukseen inhimillisyysvajeesta.

Vuorovaikutuksen määrällä ja laadulla on suora yhteys ihmisten hyvinvointiin, johtamiseen, yhteistyön laatuun ja lopulta tuloksellisuuteen. Moni ajattelee, että vajavaiseen vuorovaikutukseen digitaalisessa ympäristössä on vain totuttava ja odotettava, että pääsee tapaamaan kollegoita toimistolla. Tätä ei kuitenkaan tarvitse odottaa. Tulevaisuuden työ tulee olemaan yhä enemmän vuorovaikutteista, monipaikkaista hybridityötä. Se vaatii vain tietoista panostamista ja yhteistyökulttuurin muovaamista.

Aika rakentaa dialogiset yhteistyön tavat

Viime aikoina työyhteisöjen vuorovaikutus on siirtynyt lähes kokonaan digitaalisille alustoille, joissa vuorovaikutus ei toimi kuten kasvotusten. Se pitää rakentaa täysin eri keinoin. Kun ei näe kuin toisen kasvot, tai joskus ei niitäkään, jää toisten keskustelukumppanien aistiminen ja ryhmän havainnoiminen vajavaiseksi. Jotta digitaaliset ajatteluympäristöt auttavat meitä työssämme, pitää luoda uusia yhteistyötapoja ja ajattelun paikkoja.

Monologi on tullut tuottavuuden näkökulmasta tiensä päähän – nyt tarvitaan osallistamisen kautta syntyvää dialogia, joka rakentaa yhteisiä merkityksiä  ja joka kuroo organisaation osaamista nopeammassa tahdissa yhteen. Faktojen jakamisesta ja tiedottamisesta täytyy siirtyä laadukkaampaan digitaalisen vuoropuheluun.

Jokaisen digikohtaamisiin osallistuvan tulee olla kiinnostunut toisten ajattelusta, osoittaa olevansa läsnä työskentelyissä ja antaa oma osaamisena yhteistyöhön. Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty, siksi tapaamisen vetäjällä on tärkeä rooli turvallisuuden, osallisuuden ja yhteistyön varmistamisessa erilaisin työtavoin.

Ihmistaitojen tienristeyksessä yhteisöllisyys ratkaisee

Monella etätyö on syönyt yhteisöllisyyden kokemusta. Ajatukset yhteisöllisyyden mahdottomuudesta etätyössä perustuu oletukseen, että digitaaliset ympäristöt, ajattelupaikat, eivät tue sitä. On helpompi syyttää teknologiaa kuin miettiä yhteisiä toimintapoja. Teknologian odotetaan hoitavan tai parantavan työyhteisön viestintää sellaisenaan osoittaa myös vasta julkaistu väitöskirja. Teknologia sinällään asettaa joitakin reunaehtoja viestimiselle, mutta sen kautta me ihmiset voimme ilmaista tunteita, kannatella yhteistyösuhteita ja rakentaa uusia innovatiivisia ratkaisuja. Elämme hybridityön momentumia, ihmistaidot ovat tienristeyksessä, jossa ne voivat päästä rapautumaan tai alkaa kukoistamaan yhteistyössä, teknologian avulla.

Yhteisöllisyyden perään kaivataan tällä hetkellä paljon konkretiaa. Katse ja fokus kannattaakin kiinnittää ryhmän ajattelun johtamiseen sekä jokaisen osaamiseen ja ymmärrykseen, miten digitaalinen vuorovaikutus meihin vaikuttaa – ja mitä konkreettisesti voi tehdä, jotta sen laatua voidaan työyhteisöissä ja verkostoissa nostaa. Mutta loppujen lopuksi yhteisöllisyys kasvaa luottamuksesta keskinäisen vuorovaikutuksen verkostoissa, joissa ihmisillä on yhteinen tavoite, tehtävä ja sitä tukeva yhteenkuuluvuuden ilmapiiri.

Luottamus syntyy vuorovaikutuksessa

Virtuaalisissa palavereissa on helppo mennä suoraan asiaan, kun emme välttämättä näe toisiamme kuten työpaikoilla. Kohtaamisen tarve ei ole kuitenkaan muuttunut. Samalla tavalla kuin livekohtaamisissa, myös etäkohtaamisissa on tärkeää ottaa aikaa ihmisten väliseen tutustumiseen ja kuulumisten vaihtoon, yhteisöllisyyden rakentamiseen sekä sopia yhdessä viestinnän toimintatavoista ja kanavista. Tämä kaikki rakentaa luottamuksellista yhteistyöilmapiiriä.

Olemme olleet rakentamassa virtuaaliseen vuorovaikutukseen perustuvia yhteistyön toimintatapoja useissa eri organisaatioissa, tiimeissä ja verkostoissa vuosien ajan. Kokemuksemme pohjalta olemme koonneet kolme kysymystä luottamuksellisen vuorovaikutuskulttuurin siemeniksi:

1. Mistä ja miten työyhteisössänne puhutaan ja mihin se vaikuttaa? – Vuorovaikutuskulttuuri on yksi luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden ytimistä.
2. Miten tuette työtavoilla yhteisöllisyyttä ja luottamusta digitaalisissa kohtaamisissa? – Kulttuurista tulee vuorovaikutteinen vasta kun on enemmän dialogia kuin monologia.
3. Miten huolehditte läsnäolosta yhteisissä kohtaamisissa? – Läsnäolo tarvitsee tuekseen tapoja, jolla luodaan huokoista, väljää kytkeytymisen tunnetta. Tullaan ihmisinä virtuaaliyhteisöön.

Kuten Brene Brown on todennut: “Olemassaolomme ydin on olla yhteydessä toisiimme. Meihin on sisäänrakennettuna tarve kytkeytyä toisiimme – se antaa (työ)elämällemme tarkoituksen ja merkityksen.”