Julkaisija: ← Blogi

Kokonaisvaltainen työelämä – järki ja tunteet kuuluvat työhön

Työ ja tunteet on pyritty pitämään työelämässä erillään. Moni meistä on törmännyt kollegan hyväntahtoiseen lausahdukseen: “Ota työ työnä, tämähän on vain työtä.” Emme kuitenkaan voi erottaa tunteita töistä. Eikä se ole edes järkevää.

Ajattelemme usein, että työn tekeminen on järkeen perustuvaa toimintaa. Töissä tehdään järkeviä asioita ja järkevyys on myös tehokkuuden mittari. Mutta ollaksemme rehellisiä, kaikki ihmisen toiminta ei ole järkeen perustuvaa. Aivojemme “järkiosa” vastaa vain noin 30% aivotoiminnastamme *). Aivotyö ei siis suinkaan ole vain järkevää. Iso osa sitä on myös tunnetta.

Olemme tuntevia olentoja, joilla tunteet ja järki kohtaavat samassa aivolohkossa, missä  ihmistyömuisti sijaitsee. **) Tunteet siis vaikuttavat vahvasti työn tehokkuuteen ja sujuvuuteen. Niitä ei ole siis syytä sivuuttaa. Wholeness-ajattelun mukaisesti olemme myös työssä ihmisiä kaikkine iloineen, suruineen ja pelkoineen.

Tämä poikkeuksellinen kevät on tehnyt tunteiden osoittamisen hyväksyttävämmäksi ja se on mielestämme rikkaus. Eräs viisas lääkäri kutsui tätä ymmärryksen aikakaudeksi. Rakennamme siltoja tunteiden ja töiden välille ja näemme, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Etätapaamiset kotoa käsin saavat meidät kurkkimaan työrooliemme takaa. Ne  tuovat arjen isot ja pienet asiat lähemmäksi työyhteisöä,  lemmikkien tai lasten hyppiessä syliin.

Oma tunnekokemus ei ole koko totuus

Jos emme tunnista omia tunteitamme, saatamme ajatella tunteidemme värittämät tulkinnat ympäröivästä maailmasta totuudeksi. Saatamme käyttäytyä tunteemme perusteella kuvitellen, että olen oikeassa ja muut väärässä. Tämä korostuu erityisesti tällaisissa poikkeustilanteissa, kun kompleksisessa maailmassa, kukaan ei loppujen lopuksi tiedä, mikä on “järkevää”. Silloin on helppo tarttua omaan tunteeseen ja alkaa perustella sitä totuutena.

Tunteet saavat meidät kytkeytymään toisiin ihmisiin, mutta myös kätkeytymään ja joskus kääntymään toisia vastaan. Vaikka emme puhuisi tunteista, näkyvät ne kehossamme. Kun näemme toisen ihmisen, emme havaitse ainoastaan hänen liikkeitänsä, vaan tulkitsemme myöskin hänen tunnetilaansa ja aikomuksiaan.*) Viimeisimpien tutkimusten mukaan tämä saattaa tapahtua myös virtuaalisessa vuorovaikutuksessa, jos saamme katsekontaktin.

Vaikutamme siis toisiimme, huomasimme tai halusimme sitä tai emme. Yhden tunne tarttuu myös muihin. Tunneilmaisuun kuuluu tunteiden koko kirjo, mutta myös se että aikuinen ihminen osaa säädellä tunteitaan, eli että ne ovat oikea-aikaisia ja oikean kokoisia. Tunteiden tunnistaminen ja niiden värittämien havaintojen tarkasteleminen on myös työyhteisössä tärkeää. Mitä merkityksiä annamme näille tunteille? Miten ne muuttuvat eri tilanteissa? Työyhteisössä on yhtä monta kokemusmaailmaa kuin on ihmistäkin, siksi tunteista, havainnoista ja niiden välisistä jännitteistä on tärkeä uskaltaa herättää keskustelu.

Johtajuus nojaa aitoon välittämiseen

Poikkeustilanteissa yksilölliset reagointi- ja selviytymismekanismit korostuvat. “Laumaeläiminä” haemme ensisijaisesti turvaa toisista ihmisistä. Tässä poikkeustilanteessa fyysinen turva  tai edes halaus ei ole samalla tavalla saatavilla, kun ihmiset ovat erillään. Ihmisen ikävä toisen luo, eli jatkuvan vuorovaikutuksen tarve, on yksi syy tähän vallalla olevaan epidemiaan, mutta se on paradoksaalisesti samaan aikaan yksi parhaista tavoista selättää se.

Olemme ottaneet kaiken mahdollisen luovuuden käyttöön kehittääksemme erilaisia tapoja synnyttää lämpöä ja välittää empatiaa. Hetkittäistä yksinäisyyden ja eristäytymisen kokemusta ei varmasti kukaan voi välttää tilanteissa, joissa saunaan rakentamasta toimistosta käsin yrittää luoda yhteyksiä ihmisiin, jotka eivät juuri sillä hetkellä vastaa. Toisten kiire saattaa tuntua hengästyttävältä, jos itse tuijottaa tyhjää kalenteria.

Toisten kiire tosin saattaa olla myös illuusio. Selviytymiskeino, jossa pitäessään itsensä kiireisenä taistellen tai paeten, ei tarvitse välttämättä kohdata omia ikäviä tunteitaan, sitä totuutta, että kukaan ei oikeasti tiedä, mitä tässä tilanteessa “pitäisi tehdä”. Toiset taas lamaantuvat tuntemattoman edessä ja jäävät seuraamaan, mitä tapahtuu. Kaikki nämä selviytymiskeinot ovat luonnollisia. Ja yllättäen sitä saattaa huomata käyttävänsä vuorotellen niitä kaikkia.

Tämä aika haastaa erityisesti tuntevan työyhteisön johtamisen. Johtaminen on muutoksen keskellä hyvin paljon tunnetyötä. Se vaatii ymmärrystä ja empatiaa. Muutoksen aallokoissa tunteet tulevat ennen tietoa. Vaikuttavan dialogin ja yhteistyön luominen vaatii tunteiden huomioimista. Tästä syystä johtajan yksi tärkeimmistä taidoista on itsemyötätunto eli hyväksyä omat tunteensa ja tarpeensa ymmärtääkseen toisten erilaisia muuttuvia tunteita ja tarpeita tilanteen eläessä. Johtajuus nojaa aitoon välittämiseen.

Tunneälykäs työyhteisö

Psykologisesti turvallisessa yhteisössä kaikki tunteet, myös pelon, surun, vihan ja ärtymyksen tunteet, ovat sallittuja ja hyväksyttyjä, eikä niitä tukahduteta. Tunteisiin ei kuitenkaan jäädä kiinni, vaan ne otetaan kuin väreinä harmaassa arjessa. Ne tekevät jokaisesta päivästä ainutlaatuisen.

Järki ja tunteet eivät ole välttämättä vastinpari, vaikka ne usein sellaisiksi asetetaan. Tunteet eivät ole järkevän päätöksenteon este. Ne voivat jopa olla välttämättömiä järkevän päätöksen teon kannalta. Ainakin jos uskomme Antonio Damasion (1994) tunneteoriaa. Ne voivat ohjata meitä oikeaan suuntaan, missä puhdasta logiikkaa voi sitten parhaiten käyttää. Tunneälykäs työyhteisö hyödyntää myös tunteisiin kätkeytyvän viisauden.

Tunteita on siis tärkeä huomioida ja osoittaa myös töissä. Tulkitsemme helposti toisten tunteet intuitiolla oikein, mutta joskus myös väärin. Siksi on tärkeää herättää keskustelua omista havainnoista, yhteisistä fiiliksistä ja niiden muutoksista. Voimme siis yhdessä oppia hyväksymään, käsittelemään ja jopa hyödyntämään poikkeustilanteeseen liittyviä tunteita kollektiivisen viisauden kompasseina.

Vajavaisina ihmisinä ja vajavaisella tiedolla meidän pitää pystyä tekemään valintoja ja päätöksiä hyödyntäen ja luottaen yhteisön viisauteen.

Lähteitä:

*) Bessel van der Kolk (2015): The Body Keeps the Score

**)Daniel Goleman (1995) : Tunneäly -lahjakkuuden koko kuva

Ota yhteyttä

Lue myös