Julkaisija: ← Blogi

Uuden ajan oppiminen on välttämätön strateginen kyky

Oppiminen on noussut ja nousee kaikkien organisaatioiden keskeiseksi selvitymis- ja menestystekijäksi. Itse asiassa se on myös koko ihmiskunnan ratkaiseva kyky halutessamme pitkittää lajimme eloa planeetta Telluksella. Turvataksemme tulevaisuutemme meidän on globaalisti suorastaan pakko oppia aivan uusia tapoja ajatella ja toimia, ei vain jatkuvasti parantaen, vaan kulttuuriamme mullistaen.

Mitä on oppiminen? Vastaan siihen tänään eri tavalla kuin reippaat 40 vuotta sitten, kun kansankynttilän eetos kutsui minua. Vaikka kyseenalaistimmekin ajatusta aikanaan, perustui silti opettajuus ja oppiminen siihen, että oli jo olemassa jotain valmista, tutkittua, tiedettyä, jonka äärelle ja sisäistämiseen meidän tehtävämme oli oppilaat johdattaa. Enkä väitä, että tällaista opittavaa ei enää olisi, mutta oppimisen fokus on nyt toinen.

Uuden ajan oppiminen

Maailma näyttäytyy niin oikukkaana, rytmiltään kiihtyvänä, totuttuja totuuksia ravistelevana ja kompleksisena kaleidoskooppina, että jo tiedetyn hallitseminen ei riitä, vaan on synnytettävä uutta tolkkua maailman ilmiöistä. Harva asia on sellainen, että sen oppisi parhaiten ymmärtämään yksin. Skarpeinkaan yksilö ei kykene vain omalla kapasiteetillaan sellaiseen ymmärryksen ja tiedon luomiseen, joka kietoutuu merkityksellisesti jokapäiväiseen työhömme ja toimintaamme. Siihen tarvitsemme toisiamme.

Mitä on oppimisen ytimessä?

En yritä määritellä oppimista käsitteenä, vaan avata siihen muutamia valaisevia ikkunoita. Mielestäni tässä ajassa on oppimisesta on tärkeää ymmärtää seuraavat asiat:

  • Oppiminen on luopumista. Se tarkoittaa, että meidän on pystyttävä tunnistamaan sellainen tietäminen ja toiminta, joka on menneisyydessä palvellut meitä hyvin, mutta jonka ohi aika on juossut. Kun tunnistamme tällaiset vakiintuneet mallit, voimme luopua niistä saadaksemme tilaa uuden ymmärryksen syntymiselle. Esimerkiksi tarkka ja suunnitelmallinen teollinen tapa ohjata työsuorituksia ei enää palvele suurta osaa tämän päivän ja tulevaisuuden työtä, jossa suunnitelmallisuuden sijaan tarvitaan enemmän liikkuvaa tilanneherkkyyttä.
  • Oppiminen on rohkeutta. Rohkeus on avoimuutta olla ei-vielä-tietävä ja osaamaton. Vain avoimen hämmennyksen tilaan voi rakentua uusi ymmärrys ja tieto. Oppimista kiihdyttävät kokeilut vaativat uskallusta tarttua toisin tekemiseen ilman varmaa tietoa tuloksesta. Olemme kaikki noviiseja tulevaisuutemme edessä. Yksi este oppimiseen avautumiselle on tuttuun takertuminen. Olemme osaavinamme ja tietävinämme ja torjumme uudet havainnot ja  niiden reflektoinnin. Näin suljemme silmämme omalta vaikutukseltamme maailmaa riepottaviin luonnonilmiöihin tai työkulttuurin taannuttaviin piirteisiin ja sabotoimme uuden oppimisen mahdollisuudet.
  • Oppiminen on hauskaa – ja tekee kipeää. Ihmislajin oppimisen ytimessä on leikki, johon sisältyy lapsekas luottaminen, kokeilu ja huumori. Uudet löydökset kokeilun, harjoittelun ja kuvittelun kautta tuottavat riemua ja mielihyvää paitsi kasvavissa lapsissa myös aikuisten työelämässä. Kuitenkin väitän, että minkään merkityksellisen oppiminen ei tapahdu ilman jonkinasteista tuskaa. Erityisesti vanhojen, hyödyttömien tai vahingollisten tapojen poisoppiminen voi olla todella ankaraa työtä. Niin helposti ohjaudumme takaisin totuttuun toimintatapaan. Tässä tarvitsemme tahtokestävyyttä, jatkuvan kompastelun uhkan sietämistä ja ja keskeneräisyyden hyväksymistä.
  • Oppiminen tapahtuu yhteisössä. Dialogi on keskeinen oppimiskyky. Dialoginen vuorovaikutus sallii ja kutsuu moninaisia näkökulmia ja myös niiden välisiä jännitteitä oppimisen katalyyteiksi. Luova kitka niiden välillä on omiaan synnyttämään uusia, ennen näkemättömiä ratkaisuja.
  • Oppiminen tuo muutoksen. Jatkuvan parantamisen idea, käytäntöjen hiominen yhä tehokkaammiksi ei enää riitä uudistumiseen – tarvitsemme transformaatiota. Se merkitsee kulttuurin pinnan alla olevien uskomusten, ajattelumallien ja sitä myötä yhteistoiminnan rakenteiden valokeilaan nostamista ja kyseenalaistamista. Oppimista ohjaa kysymys: Voisiko olla toisin?

Jatkuva oppiminen on ajattelutapa

Joskus on tapana sanoa, että koko elämä on oppimista. Ajattelen, että se on mahdollista, mutta ei väistämätöntä. Uskon, että opimme vain, jos harjoitamme havaitsemista, pohtivaa reflektointia ja rohkeaa toisin tekemistä, kokeilua.

Me Humapissa puhumme uudesta ajasta, joka vaatii uudella tavalla ajateltuja johtamista, hyvinvoinnin rakentamista ja muutoksen ohjaamista. ”Uusi” sisältää ajatuksen uudistavasta muutoksesta, joka auttaa meitä vaalimaan elinvoimaamme sekä yhteisöinä että yksilöinä. Näemme muutoksen luonteeltaan yhteisöllisenä oppimisprosessina. Prosessi vaatii tilat ja rakenteet, jossa havaintojen kerääminen, reflektointi ja uusista kokeiluista yhdessä päättäminen voi tapahtua.

Uskon, että uuden ajan organisoitumista ohjaa nimenomaan oppimisen mahdollistaminen. Se on elinehtomme.

Selvitäkseen toimintaympäristön haasteista organisaatioiden on pystyttävä kehittämään jatkuvan oppimisen ja yhteistyön rakentamisen kulttuuriaan. Paneudumme oppivan organisaation yhteistyökulttuurin rakentamiseen Oppimiskyvykkyys on tulevaisuuden suorituskyvykkyyttä – Oletko valmis jatkuvaan muutokseen? -webinaarissamme tiistaina 22.9. klo 8:15–9:00. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löydät TÄÄLTÄ.

Lue lisää: Jatkuva muutos

Ota yhteyttä

Lue myös