Organisaatiot ovat ihmisten synnyttämiä sosiaalisia rakennelmia, joita kannatellaan vuorovaikutuksessa, mitä voidaan kutsua myös työksi. Englanniksi vuorovaikutuksesta käytetään sanaa “interaction” – ihmisten välinen toiminta. Kyse on jostain, joka tapahtuu ihmisten välillä, todellisuudesta, joka muotoutuu kokemusmaailmojen kohdatessa. Tämä on myös se tila, jossa johtaminen tapahtuu.
Kun erilaiset ihmiset ja heidän näkökulmansa kohtaavat, voi tapahtua synkronoitumista ja syntyä jännitteitä. Usein pyrimme välttämään jännitteitä ihmisten välillä ja “ratkaisemaan” tilanteet, joissa erilaiset näkökulmat ja kokemukset lyövät kipinää. Kipinät kertovat kuitenkin energiasta. Ne sammuttamalla saatetaan tukahduttaa jotain arvokasta.
Jännite – uhka vai mahdollisuus
Jos ihmisten väliset jännitteet tulkitaan uhaksi, saatetaan päälle heittää kipinäpeitto ennen kuin tilannetta on edes arvioitu tai selvitetty kipinöiden laatua ja syytä. Joskus näin tehdään jo ennen kuin kipinöitä on edes syntynyt. Kun erilaiset katsantokannat koetaan uhaksi, saatetaan vältellä erilaisuuden kohtaamisen paikkoja ja luoda pohjaa liian yksimieliselle lauma-ajattelulle. Inhimillisten tunteiden, reaktioiden ja äänien tukahduttaminen saattaa jättää myös jotain kytemään pinnan alle, joka syö psykologista turvallisuutta.
Jännitteet voidaan uhan sijaan tulkita joskus myös mielenkiintoisina mahdollisuuksina oppia jotain uutta moniulotteisessa maailmassa. Erilaisuuden kohtaaminen mahdollistaa omien omien ajattelumallien, tapojen ja kielen tunnistamisen suhteessa toisenlaisiin ajatusmalleihin, tapoihin ja kieleen. Omasta normaalista tuleekin vain yksi normaali muiden joukossa. Toisin sanoen maailma voi avartua.
Jännitteiden kannattelun keinoja
Kaikkialla, missä ihmiset vuorovaikuttavat, syntyy myös jännitteitä. Jännitteet ovat organisaatioiden arkea. Organisaatioissa johtajat saavat usein erotuomarin roolin ja tehtävän ratkaista ongelma, joka koetaan syntyvän erilaisuuksien kohtaamisen rajapinnalla. Johtajan on roolinsa takaa myös helppo tarttua hänelle esitettyyn ongelmaan ja heittää siihen helpoin saatavilla oleva ratkaisu. Ratkaisemisen sijaan jännitteitä voidaan kuitenkin myös kannatella ja johtaa.
“Sekä että”- jännitteiden kannatteleminen ei ole aina helppoa ratkaisukeskeisessä “joko tai”- maailmassa. Moninäkökulmaisen dialogin synnyttämiseen on olemassa monenlaisia keinoja. Joskus organisaation sisäistä jännitteistä tilannetta voidaan hahmottaa vaikka metaforan avulla. Näin se voidaan hetkeksi erottaa arkisesta vuorovaikutuksesta objektiksi, jota voidaan yhdessä tarkastella.
Osana erästä toteuttamaani tarinallista strategiaprosessia syntyi metafora organisaatiosta kylänä. Kollektiivinen mielikuva kylästä alkoi elää työyhteisön arjessa omaa rinnakkaista elämäänsä. Johtaja kertoi, kuinka “kylästä” tuli heille paikka, jonne hän saattoi siirtää keskustelun hankalassa vuorovaikutustilanteessa. Havainnoimalla haastavaa tilannetta kylä-mielikuvassa, he pystyivät nostamaan tarkastelun kohteiksi erilaisia tunteita, kokemuksia ja näkemyksiä. Uomiinsa urautuneesta vuorovaikutustilanteesta aukesi avoin dialogi, joka mahdollisti jännitteissä syntyvän energian kannattelemisen ja luovan johtamisen.
Tulevaisuuden suurin kilpailuetu
Tulevaisuuden organisaatioiden todellinen kilpailukyky syntyy oivalluksista. Oivallukset syntyvät ihmisten päiden välillä. Ne syttyvät hehkulampun tavoin, kun erilaisia näkökulmia omaksuvien ihmisten väliset jännitteet johdetaan organisaatiossa yhteen. Erilaisia ihmisiä ja asiantuntemusta ohjaavat esimiehet, puheenjohtajat tai fasilitaattorit toimivat ikään kuin sulakkeina, jotka huolehtivat siitä, että energia virtaa ja ettei kukaan kuormitu liikaa tai pala loppuun.
Hehkulampun valo on sitä kirkkaampi, mitä suurempi on jännite vaiheen ja nollan välillä. Olisikohan näin myös tulevaisuuden organisaatioissa: Mitä paremmin osaamme vaalia erilaisuutta ja hyödyntää jännitteitä ihmisten välillä jatkuvan oppimisen energiana, sitä kirkkaampia oivalluksia ja suurempia kilpailuetuja voimme olla tuottamassa? Ehkä uuden ajan johtaminen ei olekaan jännitteiden purkamista vaan uudistumisen mahdollistamista niiden kautta.