Maailma tarvitsee uudenlaisia tapoja elää, ajatella ja toimia – myös työelämään. Sitran Megatrendit 2020 kertoo, että olemme liikkeessä kohti työelämää, jossa teknologia sulautuu kaikkeen ja verkostomainen valta voimistuu. Tämä avaa upeita mahdollisuuksia yhä fiksumman ja kestävämmän työelämän rakentamiseen.

Verkostomainen valta voimistuu

Nykyiset hierarkiset organisaatiomallimme ovat lähtöisin ajalta, jolloin maailma oli huomattavasti nykyistä yksinkertaisempi ja hitaampi. Nyt testaamme näiden mallien kestävyyskykyä, sillä niitä ei ole suunniteltu nykymaailman muutosvauhtiin ja kompleksisuuteen. Työ tapahtuu yhä enemmän monipaikkaisesti ja paikkariippumattomasti. Uudenlainen valta perustuu vuorovaikutussuhteisiin ja niiden laatuun. Jatkuva muotoutuminen ja rajojen ylittyminen työn aikatauluissa, yhteistyösuhteissa, tiedon rakentamisessa ja jakamisessa aikaansaa ihmisryhmissä näkyvää vastakkainasettelua. Nopeutuvan tahdin ja monimutkaistumisen seurauksena näkyy tällä hetkellä paljon poteroitumista, ristiriitaisuutta, negatiivista vuorovaikutusta ja väärinymmärryksiä, sillä meillä on edelleen kaipuu yksinkertaisempaan työelämään.

Uudessa digitalisoituvassa työelämässä keskustelut ja verkostot rakentavat yhteisöllistä valtaa, jonka fokuksessa on laaja-alainen osallisuus.Verkostomaisessa tekemisessä tarvitaan taitoja käynnistää ja johtaa laajempien kokonaisuuksien (ns. systeemitason) muutoksia. Nuo taidot koostuvat kyvystä laittaa liikkeelle innovaatioita ja kokeiluita, kannatella yhteiskehittelyä ja rakentaa asioita kollektiivisen viisauden avulla. Verkosto-osaajat yhdistävät syvän ymmärryksen systeemisistä näkökulmista, heillä on kyvykkyys kytkeä erilaisia ihmisiä rakentamaan yhteistä merkitystä ja rohkaista vahvaan yhteistyöhön. Verkoston kannattelijat ovat yleensä hyviä kuuntelijoita ja osaavia fasilitoijia. He pystyvät johtamaan ja tukemaan laajalle leviävää keskustelua olematta itse keskipisteenä.

Teknologia muuttaa tapaamme tehdä työtä

IBM teki tutkimuksen, jossa 4500 kokenutta johtajaa ja asiantuntijaa yli 50:stä maasta totesi, että osaamisen näkökulmasta teknologiaosaaminen ei verkostomaisissa rakenteissa ole enää suurin haaste. Itse asiassa ihmistaidot ovat rapautumassa.

Tarvitsemme skarppausta vuorovaikutustaidoissa, joita on perinteisesti pidetty pehmeinä, monimutkaisina ja kokemuksellisina. Uudet töihin tulevat asiantuntijat haluavat oppia laajojen monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottamista, vaikuttamista, tuottavaa vuorovaikutusta ja ihmisjohtamista. Tämä tarkoittaa kuitenkin konkreettisesti kuuntelun taitoja, oppimisen metataitoja, ja muutokselle auki olemista eli uteliaisuutta.

Teknologia silti muuttaa väistämättä tapaamme tehdä työtä. Kyse on isossa kuvassa ajattelutapojen muutoksesta. Yhteisöllisen työnmuotoilun hankkeessa nostimme esiin, että teknologia ei ole enää tässä ajassa vain välineen roolissa, vaan se on enemmänkin ajattelupaikka, kohtaamispaikka, oppimisfoorumi, jakamisen paikka tai ryhmän koordinoitumista mahdollistava paikka. 

Teknologioiden avulla työskentely muuttaa vuorovaikutusta

Digitaalisilla tiloilla on ainutlaatuinen, erilainen sosiaalinen luonne kuin muilla kohtaamispaikoilla. Se tarkoittaa, että moni asia, mikä lokaalissa työssä kasvokkain on automaatio, pitää tietoisesti rakentaa.  Esimerkiksi läsnäolon, kytkeytymisen, tai ryhmäluottamuksen tunne ei synny itsestään, vaan se tarvitsee tuekseen uudenlaisia keskustelun rakenteita ja työtapoja.

Teknologia luo myös jännitteen yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden kokemukselle. Samaan aikaan, kun olemme yhden klikkauksen päässä muista ihmisistä, koemme yhä enemmän yksinäisyyttä. Miettimällä konkreettisia keskustelun tapoja, kasvojen havainnointia, tietoista tauottamista tai samanaikaisen ajattelun mahdollistamista monessa kanavassa olemme jo askeleen lähempänä uusia avauksia. Koska teknologialla on keskeinen oppimista katalysoiva rooli, niin tässä ajassa pätevä kysymys verkostolle ja organisaatiolle voisi olla: Missä teidän ajattelunne on näkyvissä?

Teknologiat vaikuttavat johtamistapaan. Ryhmän ajattelussa tarvitaan ihmisymmärrystä, havainnointiosaamista, virtuaalifasilitointiosaamista, reflektoinnin taitoa sekä kysymisen ja keskittyvän kuuntelun taitoa. Jos halutaan luoda kollektiivista viisautta vuorovaikutus ei tapahdu ainoastaan puhumalla. Tarvitaan kykyä laajojen joukkojen osallistavaan fasilitointiin, jossa jokaisella on vastuullinen tapa olla oman ajattelunsa kanssa näkyvissä toisille. Etäältä tapahtuva digitaalinen johtaminen on eri asia kuin tehdä sitä viikottain kasvokkain.