Sain asiakkaan mielenkiintoisen strategiaprosessin omalta osaltani maaliin viime viikolla. Kotiin tullessa tsekkasimme vaimon kanssa puolin ja toisin päivän kuntoa kuulumisten muodossa, ennen kuin työhanat laitetaan kotona kiinni. Totesin, että olipa mukava työpaja ja sen sanoessani aloin miettiä, mikä johtaa tuollaiseen kokemukseen.

Hommaa tehtiin asiakkaan johtoryhmän kanssa. Porukassa on tuttuja tyyppejä jo pitkältä ajalta, joka tietty helpottaa homman aloittamista. Huomasin kuitenkin, että ehkä yhteistä historiaa isompi juttu on, millaisen tilan ryhmä konsultille tarjoaa. Systeemisen teorian kautta tuota tilaa kutsutaan positioksi. Positioteorian isä, Rom Harre, kuvaa positioita seuraavasti: A cluster of short-term disputable rights, obligations and duties is called a ‘position’. Niinkuin tuo selityksin kertoo, se tila rakentuu vuorovaikutuksessa, puheissa ja eleissä. Toinen näkökulma tosiaan on, että se on jatkuvasti muuttuva sen mukaan, mitä positiota tarjotaan ja mitä tilaa otetaan käyttöön.

Miksi sitten työpäivä tuntui mukavalta? Vaikutti siltä, että johtoryhmäläiset olivat yhtä mieltä siitä minulle annettavasta tilasta ja se vielä sattui natsaamaan hyvin omien vahvuuksien kanssa. Ryhmä ei odottanut ylikäyvää substanissosaamista toimialasta, vaan sen sijaan ryhmässä tunnuttiiin kaipaavan hienovaraista fasilitointia ja tämän kompleksisen ajan strategiatyön lainalaisuuksien tuntemista ja hyödyntämistä. Kun sitten jouheva keskustelu eteni välillä vakavana puntarointina ja välillä huumorilla höystetyillä heitoilla kohti yhteistä tahtotilaa, niin ei kai sitä elämässä sen kummempaa kaipaa.

Työelämä on täynnä odotusten yhteensovittamista

Jos kaikki lukijat eivät satu olemaan konsultteja, niin on hyvä huomata, että tuo positioteoria toimii monessa muussakin tilanteessa. Esimerkiksi esimiehen position tila syntyy työntekijöiden odotuksista ja oletuksista ja siitä, mitä esimies ottaa käyttöön. Käytännön tekemiset pitävät tilaa yllä tai muuttavat sitä pikkuhiljaa. Muut sovittavat oman roolinsa esimiehen toimintaan tai kamppailevat muuttaakseen sitä enemmän omia toiveita vastaavaksi.

Koulussa opettaja ottaa tilan ja saa tilan, eri luokkien kanssa erilaisen. Joustavuudeksi voidaan kutsua sitä, kuinka paljon voi omaa toimintaa muokata toisaalta vastaamaan odotuksia, toisaalta tekemään sitä, mitä palkanmaksaja odottaa. Kotona vanhempien positiot pyörähtävät paljon sen mukaan, kumpi on enemmän kotona ja tietysti kasvavat lapset muuttavat lennosta vanhempiinsa liittyviä toiveita.

Hyvä työpäivä ei ole pelkästään helppo työpäivä

Jos tuossa tarinan työpäivässä positio toimi ja teki siksi päivästä mukavan. Mukava työpäivä tulee monesti myös sillä, että lähtökohtaisesti konsultille annettava tila ei ole liian helppo. Olen päässyt useammankin kerran tilanteeseen, jossa osallistujien odotukset ovat voimakkaasti ristiriidassa keskenään ja se ilmaistaan reippailla sanankäänteillä tai kehon kielillä. Silloin kostuvassa selkänahassa aistii, kuinka itseä tulkitaan jonkun kätyriksi tai toivotaan, että kävelen jonkun erimielisen yli ja lopputuloskaan ei välttämättä ole mikään yhteinen tahtotila. Jos kuitenkin huomaa päivän jälkeen, että porukat kuitenkin pystyivät jonkinlaiseen dialogiin, voi sellaisesta päivästä lähteä kotia kohti kärrynpyöriä heitellen.