Suomalainen työelämä on täynnä huippuosaajia. Työelämässä ei kuitenkaan pärjää yksin, vaan suurimpia organisaation menestystekijöitä on kollektiivinen viisaus. Omaa älykkyyttä ratkaisevampaa on, miten olemme yhteydessä muihin ja miten ohjaudumme yhdessä. Steve Jobsia vapaasti mukaillen: ”Yksin voit päästä nopeampaa, mutta yhdessä pääsemme pidemmälle.” Organisaatio tarvitsee menestyäkseen yhteisen ajattelun rakenteita. Ja jokainen työelämän huippuosaaja kaipaa muita loistaakseen.

Dialogi on avain kollektiiviseen viisauteen

Organisaatioissamme on monia älykkäitä, osaavia ja viisaita yksilöitä. Yksittäisten ihmisten osaamisen sijaan työyhteisöissä on merkityksellisempää arvioida, olemmeko me yksilöt kollektiivisesti älykkäitä ja viisaita. Kollektiivisesti viisas ihminen kykenee ylittämään oman yksilökeskeisen näkökulmansa. Meistä jokainen pitää omaa ajattelua oikeana, mutta huomaanko, että ajattelen ja toimin monesti lähes samalla tavalla. Toisinaan on siis hyvä pysähtyä miettimään edesauttaako juuri tämä kommenttini tai ehdotukseni ryhmän yhteistä tavoitetta ja tarkoitusta. Yhteisön kollektiivinen älykkyys muodostuu vuorovaikutustaidoista, empatiasta, aidosta kohtaamisesta, yhdessä innostumisesta, tiedon hyödyntämisestä ja jakamisesta sekä päätösten viemisestä käytäntöön.

Dialogisuuden tulee olla ytimessä niin kasvokkain kuin digitaalisesti. Yhteinen ajattelu tapahtuu dialogissa ja dialogi rakentaa hyvää vuorovaikutusta. Yhä kompleksisemmassa toimintaympäristössä tarvitsemme enemmän kuuntelemista, ihmettelyä ja kysymistä. Toisinaan on siis hyvä, jopa elintärkeätä, luopua etukäteen päätetyistä tarkoista suunnitelmista ja tavoitteista. Lähteä liikkeelle kysymyksin ja avata näin yhteistä ajattelua. On myös huomioitava että kollektiivinen viisaus ei aina asu nopeissa ratkaisuissa ja konsensuksessa.

Organisaatioissa tarvitsemme raameja eli järjestäytyneitä ja yhdessä sovittuja prosesseja, rakenteita ja toimintatapoja. Joku viisas on sanonut: ”Jos raamit ovat hukassa kutsut hulluutta huoneeseen”.  Pönötyksen ja valtarakenteiden vastapainoksi ripaus “hulluutta” on tervetullutta. Haluaisin kutsua työyhteisöjä eli meitä jokaista sietämään, tutkimaan ja tekemään näkyväksi jännitteitä, poikkeuksia ja häiriöitä. Sillä  juuri jännitteissä ja liittymissä on uudistumisen ja oppimisen lähtökohta ja mahdollisuus.

Myös aikuisen kasvua ja oppimista on tuettava

Jo vuosikaudet eri toimijoiden juhlapuheissa ja raporteissa hallitusohjelmaa myöten on puhuttu jatkuvasta ja elinikäisestä oppimisesta ja kehittymisestä. Jatkuva oppiminen nousi myös yhdeksi kuudesta teemasta Humapin 20-vuotisjuhlan kunniaksi toteuttamassaan työelämän tulevaisuuden kartoituksessa. Enää ei puhuta urapoluista vaan kasvupoluista, kehitysvaiheista ja nivelkohdista myös aikuisen kasvussa ja kehityksessä.

Osaamisen kehittämisestä ja johtamisesta on siis siirrytty oppimisen johtamiseen – ainakin puheen tasolla. Kuitenkin käytännössä monesti vielä luokittelemme ja arvioimme yksilöiden osaamisia ja kyvykkyyksiä ja räätälöimme yksilöille oppimisratkaisuja.

Uskon että kollektiivinen, yhteinen ajattelu sekä kasvu ja oppiminen suhteissa ovat tulevaisuudessa organisaatiokehittämisen keskiössä. Olennainen kysymys tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä on miten edesautamme ja tuemme kokonaisvaltaista ajattelua ja moninäkökulmaisuutta?