Julkaisija: ← Blogi

Verkostomainen työ muokkaa työnteon ja organisaation rajoja 

Monipaikkainen työ ei ole enää uusi ilmiö. Digitaaliset ratkaisut ovat mahdollistaneet uudet työnteon ratkaisut ja töitä tehdään virtuaalisesti enemmän kuin koskaan. Monipaikkaisuus ja verkostomaisuus työssä ei kuitenkaan tarkoita pelkkää teknologioiden haltuunottoa, vaan koko systeemin suhteiden ja työtapojen tarkastelua uudessa valossa. Tavoitteena on nopea oppiminen, yhdessäohjautuminen ja niitä tukevat työnteon rakenteet ja tavat.

Sukellamme aiheeseen pohtimalla asiakasverkostollemme tehdystä kyselystä nousseita heikkoja signaaleja uudenlaisen organisoitumisen näkökulmasta.

1. Työn merkityksen rakentaminen suuntaa työtä paremmin kuin tavoitteet

Nyt näkyy inhimillisyyden, merkityksellisyyden, hyvinvoinnin, jaksamisen ja kestävän, eettisen työelämän nouseminen keskusteluun.

Työelämä ja työpaikka kaipaavat nyt paljon yhteistä keskustelua siitä, mitä me työelämässä haluamme tehdä ja millä tavalla?

Elämme tällä hetkellä uutta kollektiivista tarinaa työelämässä. Siinä työelämää eletään enemmän suhteiden ja ajatteluprosessien kautta kuin ohjeistusten, tarkoin määriteltyjen roolien tai pelkkien tavoitteiden kautta.

Arjen työelämäajattelu ja tietotyö tapahtuvat paljolti niin sanotussa liminaalitilassa: organisaatiokontekstien ja toimijaverkostojen välimaastoissa. Kompleksisissa ympäristöissä ongelmanratkaisuprosessin lopputulos voi olla yksinkertainen, mutta sen tuottamiseen tarvitaan paljon monisäikeisempää ajattelua kuin ennen. Ihmisiä on siis kutsuttava tutkimaan asioita oman toiminnan reunoja ja raameja laajemmin.

Jos organisaatiossa halutaan rakentaa yhteisiä merkityksiä, tarvitaan niitä mahdollistavia rakenteita, joissa ajattelutyö saadaan liikkeelle. Näitä ovat mm. digitaalisten ajatteluympäristöjen, yhteisen ajan, inhimillisten voimavarojen, keskustelurakenteiden  ja yhteisöllisen työnmuotoilun keinot. Digitaalinen virtuaalityö itsessään ei ole enää yksin fokuksessa monipaikkaisessa työssä, sillä siitä on tullut jo uusi normaali. Monessa organisaatiossa työstä 80-90 % työstä tehdään virtuaalisesti. Tämän sijaan merkitysten kautta syntyvät asiat kuten toiminnan tarkoitus, sen eettisyys, sosiaalisten yhteistyösuhteiden kestävyys ja inhimillisyys toimivat tienviittoina kohti onnistunutta monipaikkaista verkostomaista työtä.

2. Joustavuus syntyy verkostosuhteissa laadukkaan ajattelutyön avulla oppien

Työ pirstaloituu ja digitalisoituu, edellyttää monialaista yhteistyötä. Ajasta ja paikasta riippumattomat työn tekemisen tavat monimuotoistuvat. Työ tehdään yhteisten verkkoalustojen, ajatteluympäristöjen kautta. Vauhdin lisääntyminen ja nopean reagoinnin vaatimus suhteessa uusiin mahdollisuuksiin ovat eksponentiaalisessa kasvussa

Oppimisen tarpeen polarisoituminen kasvaa – jännitteitä tulee jatkuvasti lisää. Samanaikaisesti tunnistetaan jatkuvan keskustelujen ja vuorovaikutuksen tarve.

Verkostomaisen työn tutkija Minna Janhonen on todennut, että yhteisöllisyyden käsite ja kokemus  ovat murroksessa. Verkostomainen toimintatapa tuottaa rihmastomaista yhteisöllisyyttä, joissa yhteisöt ovat hetkittäisiä,vaihtuvia ja usein myös virtuaalisia. Monet  kokevat kuuluvansa useaan eri työyhteisöön.

Digitaalisuus mahdollistaa ajattelun ketterän syntymisen, eli voidaan tietoisesti lähteä kysymään – missä verkostomme ajattelumme on ja kuka sitä synnyttää?  Digitaalisuus on nähtävä ajattelutyönä, joka on työn ydintä. Kun asioiden välisiä suhteita opitaan hahmottamaan, opitaan toisaalta myös näkemään omia ajattelumalleja ja ajattelumallien rajoja. Tämä vaikuttaa keskeisesti havaintoihimme, päätöksentekoomme ja toimintaamme jatkossa. Jotta kytkeytyminen ja ajattelu mahdollistuisi  tarvitsemme tietoisuutta verkostosysteemin ajattelumalleista sekä toiminnan ja tekojemme vaikutuksesta arkeen. Esimerkiksi sitä, miten virtuaalinen sosiaalinen tila vaatii ajattelulta muun muassa toimintatapoina huokoisuutta ja hiljaisuutta?

Perinteiset organisaation liiketoiminta- tai organisoitumismallit, jotka korostavat ennakoitavuutta, toistettavuutta, hallittavuutta ja pysyvyyttä eivät nykyisessä verkostomaisessa työssä enää toimi. Johtaminen liittyy yhä enemmän siihen, miten ihmiset järjestävät ja jäsentävät yhteistyössä toimintaa  ja oppivat johtopäätöksistään. Oppimista ei enää nähdä yksilön toimintana, vaan ryhmien välisen ajattelutyönä. Se on kehämäistä toimintaa yhdessämuotoilun twistillä.

3. Ihmistaidot ovat tulevaisuuden supertaitoja.

Ihmistaidoista tulee tulevaisuuden monipaikkaisessa työssä strategista kyvykkyyttä. Oppimistaidot, empatia ja tunneäly sekä systeemianalyysitaidot tai suhteiden hahmottamisen ja rakentamisen taidot ovat asioita, joita ei voi korvata teknologialla tai tehokkaalla digiosaamisella. Monipaikkaisessa työssä tarvitaan myös uteliaisuutta, tutkimisen taitoja, monipuolista ja ennakkoluulotonta teknologian käyttöä. Näissä asioissa asenne ratkaisee enemmän kuin aikaisempi osaaminen, sillä teknologia kehittyy meitä nopeammin.

Ylipäänsä verkostomaisessa työssä vaaditaan synergiaosaamista ihmis- ja liiketoimintaprosessien osalta. Enää ei riitä, että on loistava yhdessä asiassa. Kuitenkin lopulta aina ratkaisee, osaako olla rohkea tehdä ja kokeilla oman työn tarkoituksen suunnassa olevia asioita ja olla utelias omasta organisaatiosta ulospäin. Uudistumista ei voi enää tukea yksistään oman organisaation sisäisillä toimilla, sillä välittäminen, eettinen tapa toimia, herkkyys toimia yhteistyöverkostoissa, yhdessäohjautuva työn muotoilu ja resilienssi ovat pieniä tarttumapintoja suunnasta, jossa etenemme.

Mitä sinä lisäisit tähän listaan? Jäikö jokin monipaikkaisen verkostotyön oppi listan ulkopuolelle?

 

WoW mikä työpaikka! – WoW what a workplace! -seminaariin jatkamaan keskustelua monipaikkaisen ja mobiilin työn muotoilusta. Tervetuloa loppuseminaariin 24.9.2019 Turkuun. Lisätiedot ja ilmoittautuminen TÄÄLTÄ.

 

Ota yhteyttä

Lue myös