Työn merkitys nousee työelämäkeskusteluissa kerta toisensa jälkeen esille. Toisaalta puhutaan myös siitä, että muukin kuin työ on tärkeää. Työn ja muiden elämän osa-alueiden välille ollaan rakennettu kuilua. Vaadimme työltä paljon ja vastaavasti työ vaatii meiltä paljon. Haluammeko kuitenkaan jakaa työtä ja muuta elämää eri valtakuntiin? Voisivatko ne asiat, jotka ovat muilla elämän osa-alueilla tärkeitä, olla tärkeitä myös työelämässä?

Teimme Humapissa 20-vuotisjuhlamme merkeissä asiakkaidemme ja muiden kumppaneidemme keskuudessa kartoituksen tämän hetken työelämässä havaituista muutosilmiöistä. Kartoitus nosti esiin kuusi trendiä, joista yksi on sen ajatuksen nousu, että muukin on tärkeää kuin työ.

Mikä työssä on tärkeää?

Työn avulla tuotamme inhimillisen elämän edellytyksiä. Työssä on ollut perinteisen ajatusmallin mukaan tärkeää palkka, turvallisuutta tuova jatkuvuus, hyvät suoritukset, asemassa eteneminen. Arvokkaita asioita kaikki. Ne luovat raamia koko elämälle, mahdollistavat elossa pysymistä. Kaikkea sitä ”muuta”, joka ei ole työtä.  Tunnistamme kuitenkin, että kaikki tuo on monen kohdalla kävellyt myös sen kaiken muun tärkeän ylitse kaventanut elämän merkityksellisiä asioita. Samalla merkityksellisyys on kävellyt sisään työn tärkeisiin näkökulmiin: haluamme saada aikaan hyödyllistä ja hyvää myös muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Myös organisaatiot ovat pohjimmaltaan olemassa tätä varten.

Uusia tärkeyksiä työssä  ovat myös oppiminen, uuden synnyttäminen ja vuorovaikutuksen laatu yhteistyössä.  Jatkuva oppiminen tukee yksilöiden omaa kasvua ja yhteisöllisenä ilmiönä takaa organisaation elinvoimaa. Vuorovaikutuksen laatu liittyy niihin suhteisiin, joissa työn tulokset syntyvät. Hyväksyvät ja turvalliset tunnesuhteet motivoivat meitä työskentelemään aikaansaavasti ja uudistumaan rohkeiden kokeilujen kautta.

Mikä on se muu, joka on tärkeää?

Vuorovaikutussuhteet ovat siis tyydyttäviä ja energiaa antavia, kun niissä on tilaa tunnesidoksille. Kun puhutaan dialogisesta vuorovaikutuksesta, syvyyttä ja potentiaalia siihen tuo kokonaisena vastavuoroisuuteen avautuminen. Helena Ihala kirjoittaa  Metanoian blogissa: ”Aito dialogi on itsensä likoon laittamista, jossa emootiolla ja omista arvoista tietoiseksi tulemisella on merkittävä osa.” Sanoisin että  kokonaisena itsensä likoon laittaminen tuo peliin paljon riskinottoa, koska se näyttää  haavoittuvuuden, epätäydellisyyden, ei-tietämisen, moniulotteisuuden, epäonnistumisen, riippuvaisuuden muista, tunteiden ja kehon yhteyden, arvot.

Tällaisia asioita ei ole kovin pitkään nostettu valoon työn kontekstissa. Työssä on keskitytty asioiden hoitamiseen, rakenteisiin, tuottavuus- ja myyntilukuihin. Alamme kuitenkin jo ymmärtää Hermannin lailla, että vuorovaikutussuhteisiin panostaminen ja sen mukana tunteiden ja muun hyhmäisen, numeroin määrittelemättömän, merkityksen käsittäminen vaikuttaa juuri työssä aikaansaamiseen ja hyvinvointiin. Kuten “muunkin elämän” tyydyttävyyteen.

Voiko työtä ja muuta elämää erottaa?

Organisaatiot ovat olemassa tuottaakseen jotain, mikä on hyvää, kaunista ja totta. Sanottakoon mitä tahansa yrityksen voiton tuottamisen velvoitteesta omistajilleen, tämä tarkoitus on pohjimmiltaan kaikkien ihmisyhteisöjen pohjana. Kokemus siitä, että voimme myös yksilöinä toimia kokonaisina ja eetoksemme mukaisesti elämän eri alueilla, luo mahdollisuuksia antaa ja saada parasta. Elämänarvomme kietoutuvat valintoihimme paitsi privaatissa myös jokapäiväisessä työssä.

Miten voisimme ottaa kaiken ilon irti siitä, että merkityksellisyyttä haetaan kaikilla, eikä vähiten työssä? Organisaation elinvoimaisuutta on mahdollista edistää esimerkiksi luomalla forumeita, joissa voidaan nostaa keskusteluun seuraavia kysymyksiä:

• Millainen yhteisö tai organisaatio olemme? Millaisiksi olemme tulossa? Millaiseksi haluamme tulla?
• Uskallammeko kokeilla ja ottaa riskejä? Miten uskallus vahvistuu? Miten tuemme toisiamme?
• Miten huolehdimme yhteisestä oppimisesta? Missä, miten, kenen kanssa?

Elääkseni merkityksellistä elämää minulla yksilönä ei ole väliä. Kun olen osana isompaa, se tuo elämääni ja työhöni mieltä. Ja sillä on väliä. Silloin toteutuu myös yksilön kohdalla Steve Jobsin unelma: ”I want to put a ding in the universe”.