Digitaaliset ratkaisut ovat mahdollistaneet uudet työnteon tavat, ja töitä tehdäänkin virtuaalisesti enemmän kuin koskaan. Monipaikkaisuus ja verkostomaisuus työssä eivät kuitenkaan tarkoita pelkkää teknologioiden haltuunottoa, vaan kyseessä on kokonaisvaltainen digitaalisen yhteistyökulttuurin muutos. Nopea oppiminen, yhdessäohjautuminen ja niitä tukevat työnteon rakenteet sekä tavat ovat mahdollisia digitaalisten ratkaisujen avulla.
Monipaikkainen ja verkostomainen työ muokkaa työnteon ja koko organisaation rajoja. Töitä ei tehdä enää yksin oman pöydän ääressä, vaikka työpöytä löytyisikin toimistotilojen sijaan oman kodin rauhasta. Verkostomaisen ja kollektiivisen työskentelytavan tuominen virtuaaliseen ympäristöön voi tuntua aluksi vieraalta, mutta tämä on välttämätöntä, että organisaation prosessit rullaavat työnteon tavoista riippumatta. Sukellamme aiheeseen pohtimalla asiakasverkostollemme tehdystä kyselystä nousseita heikkoja signaaleja monipaikkaisen työn näkökulmasta.
1. Tue työn merkityksellisyyden kokemusta myös digitaalisissa ympäristöissä.
Nyt näkyy inhimillisyyden, merkityksellisyyden, hyvinvoinnin, jaksamisen ja kestävän, eettisen työelämän nouseminen keskusteluun.
Työelämä ja työpaikka kaipaavat nyt paljon yhteistä keskustelua siitä, mitä me työelämässä haluamme tehdä ja millä tavalla?
Elämme tällä hetkellä uutta kollektiivista tarinaa työelämässä. Siinä työelämää eletään enemmän suhteiden ja ajatteluprosessien kautta kuin ohjeistusten, tarkoin määriteltyjen roolien tai pelkkien tavoitteiden kautta.
Arjen työelämäajattelu ja tietotyö tapahtuvat paljolti niin sanotussa liminaalitilassa: organisaatiokontekstien ja toimijaverkostojen välimaastoissa. Kompleksisissa ympäristöissä ongelmanratkaisuprosessin lopputulos voi olla yksinkertainen, mutta sen tuottamiseen tarvitaan paljon monisäikeisempää ajattelua kuin ennen. Ihmisiä on siis kutsuttava tutkimaan asioita oman toiminnan reunoja ja raameja laajemmin.
Jos organisaatiossa halutaan rakentaa yhteisiä merkityksiä, tarvitaan niitä mahdollistavia rakenteita, joissa ajattelutyö saadaan liikkeelle. Näitä ovat mm. digitaalisten ajatteluympäristöjen, yhteisen ajan, inhimillisten voimavarojen, keskustelurakenteiden ja yhteisöllisen työnmuotoilun keinot. Digitaalinen virtuaalityö itsessään ei ole enää yksin fokuksessa monipaikkaisessa työssä, sillä siitä on tullut jo uusi normaali. Monessa organisaatiossa työstä 80-90 % työstä tehdään virtuaalisesti. Tämän sijaan merkitysten kautta syntyvät asiat kuten toiminnan tarkoitus, sen eettisyys, sosiaalisten yhteistyösuhteiden kestävyys ja inhimillisyys toimivat tienviittoina kohti onnistunutta monipaikkaista verkostomaista työtä.
2. Luo digitaaliseen ympäristöön aika ja paikka yhdessä ajattelemiseen ja oppimiseen.
Työ pirstaloituu ja digitalisoituu, edellyttää monialaista yhteistyötä. Ajasta ja paikasta riippumattomat työn tekemisen tavat monimuotoistuvat. Työ tehdään yhteisten verkkoalustojen, ajatteluympäristöjen kautta. Vauhdin lisääntyminen ja nopean reagoinnin vaatimus suhteessa uusiin mahdollisuuksiin ovat eksponentiaalisessa kasvussa
Oppimisen tarpeen polarisoituminen kasvaa – jännitteitä tulee jatkuvasti lisää. Samanaikaisesti tunnistetaan jatkuvan keskustelujen ja vuorovaikutuksen tarve.
Verkostomaisen työn tutkija Minna Janhonen on todennut, että yhteisöllisyyden käsite ja kokemus ovat murroksessa. Verkostomainen toimintatapa tuottaa rihmastomaista yhteisöllisyyttä, joissa yhteisöt ovat hetkittäisiä,vaihtuvia ja usein myös virtuaalisia. Monet kokevat kuuluvansa useaan eri työyhteisöön.
Digitaalisuus mahdollistaa ajattelun ketterän syntymisen, eli voidaan tietoisesti lähteä kysymään, missä verkostomme ajattelu on ja kuka sitä synnyttää? Digitaalisuus on nähtävä ajattelutyönä, joka on työn ydintä. Kun asioiden välisiä suhteita opitaan hahmottamaan, opitaan toisaalta myös näkemään omia ajattelumalleja ja ajattelumallien rajoja. Tämä vaikuttaa keskeisesti havaintoihimme, päätöksentekoomme ja toimintaamme jatkossa. Jotta kytkeytyminen ja ajattelu mahdollistuisi tarvitsemme tietoisuutta verkostosysteemin ajattelumalleista sekä toiminnan ja tekojemme vaikutuksesta arkeen. Esimerkiksi sitä, miten virtuaalinen sosiaalinen tila vaatii ajattelulta muun muassa toimintatapoina huokoisuutta ja hiljaisuutta?
Perinteiset organisaation liiketoiminta- tai organisoitumismallit, jotka korostavat ennakoitavuutta, toistettavuutta, hallittavuutta ja pysyvyyttä eivät nykyisessä verkostomaisessa työssä enää toimi. Johtaminen liittyy yhä enemmän siihen, miten ihmiset järjestävät ja jäsentävät yhteistyössä toimintaa ja oppivat johtopäätöksistään. Oppimista ei enää nähdä yksilön toimintana, vaan ryhmien välisen ajattelutyönä. Se on kehämäistä toimintaa yhdessämuotoilun twistillä.
3. Muista, että ihmistaidot ovat tulevaisuuden supertaitoja.
Ihmistaidoista tulee tulevaisuuden monipaikkaisessa työssä strategista kyvykkyyttä. Oppimistaidot, empatia ja tunneäly sekä systeemianalyysitaidot tai suhteiden hahmottamisen ja rakentamisen taidot ovat asioita, joita ei voi korvata teknologialla tai tehokkaalla digiosaamisella. Monipaikkaisessa työssä tarvitaan myös uteliaisuutta, tutkimisen taitoja, monipuolista ja ennakkoluulotonta teknologian käyttöä. Näissä asioissa asenne ratkaisee enemmän kuin aikaisempi osaaminen, sillä teknologia kehittyy meitä nopeammin.
Ylipäänsä verkostomaisessa työssä vaaditaan synergiaosaamista ihmis- ja liiketoimintaprosessien osalta. Enää ei riitä, että on loistava yhdessä asiassa. Kuitenkin lopulta aina ratkaisee, osaako olla rohkea tehdä ja kokeilla oman työn tarkoituksen suunnassa olevia asioita ja olla utelias omasta organisaatiosta ulospäin. Uudistumista ei voi enää tukea yksistään oman organisaation sisäisillä toimilla, sillä välittäminen, eettinen tapa toimia, herkkyys toimia yhteistyöverkostoissa, yhdessäohjautuva työn muotoilu ja resilienssi ovat pieniä tarttumapintoja suunnasta, jossa etenemme.
Mitä sinä lisäisit tähän listaan? Jäikö jokin monipaikkaisen verkostotyön oppi listan ulkopuolelle?