Itseohjautuminen on työelämän uusi trendi. Onko kyse ohimenevästä sanahelinästä vai kirjoitetaanko työelämän tulevaisuutta vihdoin uudella otteella? Itseohjautuminen vaatii onnistuakseen aivan uudenlaista osaamista ja työnteon tapojen muutosta. Johtajan valvovasta otteesta on uskallettava luopua. Itseohjautumisen on väitetty olevan jopa koko esimiestyön aikakauden loppu. Miten johtaminen muuttuu – ja miten sen olisi syytä muuttua – kohti itseohjautuvuutta ja yhdessä koordinoitumista?

Koordinoituminen on itseohjautuvuuden ydin

Jos halutaan pureutua johtamisen ja itseohjautuvuuden suhteeseen, on ensin määriteltävä, mitä itseohjautuvuudella ja itseohjautuvalla organisaatiolla oikeastaan tarkoitetaan.

Itseohjautuva organisaatio organisoituu yhteisesti määritellyn tarkoituksen ympärille. Yhdessä koordinoitu merkityspuhe luo työlle yhteisen motiivin ja merkityksen. Perinteisissä organisaatioissa on haluttu yhdenmukaistaa ja valvoa tekemistä, jotta asiat opitaan oikein, laatu paranee ja tehoja saadaan irti yhä entistä enemmän. Näistä rakenteista itseohjautuvuudessa pyritäänkin siis jopa kokonaan eroon.

”Itseohjautuvat organisaatiot eivät tyypillisesti sisällä valtarakenteita, prosesseja tai järjestelmiä, joiden tehtävänä on vain työntekijöiden valvonta, työsuoritusten seuranta, asioiden hierarkkinen hyväksyttäminen tai näitä palveleva sisäinen raportointi. Itseohjautuvassa organisaatiossa päätökset tehdään siinä porukassa, joka asiasta tietää ja johon päätös vaikuttaa.”

Itseohjautumisen rinnalle on noussut keskusteluissa myös toinen käsite – yhdessäohjautuvuus. Yhdessäohjautuvuus mahdollistaa vastuullisen ja tulosta tuottavan itseohjautuvuuden. Nykytyössä tarvitaan yhä enemmän tietoiseksi tulemisen ja tiedonrakentamisen rakenteita, jotka mahdollistavat ketterien itseohjautuvien ryhmien työn. Kun puhutaan itse- tai yhdessäohjautuvuudesta, on keskiössä aina lopulta ohjautuminen, eli miten luoda organisaatioon mahdollisuuksia yhteiselle vastuuntumiselle, oppimiselle, merkitysten rakentamiselle ja työn koordinoimiselle.

Muutos itseohjautuvaksi organisaatioksi ei tapahdu hetkessä

Asiantuntijaidentiteetti on muuttumassa siiloutuneesta syväosaamisesta kontekstitietoiseksi yhteiskehittelyksi ja tiedonmuodostukseksi. Terävinkään yksilön aivotyö ei riitä aikamme kompleksisuuden käsittämiseksi. Yhdessäohjautumista tarjotaankin usein toiminta- tai ajattelutapana asiantuntijatyön kehittämisen ja nopeamman oppimisen mahdollistamiseen. Koko työnteon filosofian muuttaminen ei kuitenkaan tapahdu vain nappia painamalla. Yhdessäohjautumiseen siirtymisessä tärkeintä on luoda tilaa ja aikaa keskustella, millainen toiminta on jokaiselle ominaista ja helppoa ja kuinka näitä voitaisiin hyödyntää parhaiten koko organisaation tukena.

Itse- tai yhdessäohjautumiseen siirtymisessä on aina mukana itseohjautumisen ja johtamisen jännite. Itseohjautuvuutta ei voida määrätä tai käskeä, vaan se syntyy, kun organisaation työntekijöille annetaan tilaa ottaa vastuuta. Johtajuus ei ole itseohjautuvassa organisaatiossa valtarooli, vaan toiminnan kytkentää ja itseohjautuvuutta tukevien rakenteiden kannattelua.

Mitä on itseohjautumisen johtaminen?

Suurimmassa osassa nykyorganisaatioita on kuitenkin yhä tälläkin hetkellä johtaja ja organisaatiorakenne, jossa johtamisroolit on selkeästi nimetty. Jos yhteinen tahtotila on viedä toimintaa itseohjautuvuuden suuntaan, ei johtaja voi vain irrottautua seuraamaan prosessia sivusta. Johtaminen voidaan nähdä oppimisen fasilitointina, joka johtaa vastuulliseen itseohjautumiseen. Siirtyminen itseohjautuvaksi organisaatioksi ei tapahdu hetkessä ja johtajalla on tässä prosessissa tärkeä rooli toiminnan kytkemisessä ja kannattelussa.

Itseohjautuvuuden rakenteita voi tukea herättämällä keskustelua siitä, onko organisaatiossa tapoja jakaa opittua, ihmetellä ja mallintaa ympärillä tapahtuvaa ja tehdä yhteistä ajatustyötä. Itseohjautuvassa organisaatiossa verkostojen yhteisöllisyydestä on oltava paremmin tietoisia, että esimerkiksi haastavissa tilanteissa on mahdollista pyytää neuvoa oikeilta henkilöitä.

Yhdessäohjautuvassa organisaatiossa tarvitaan myös yksilöiden koko potentiaalin hyödyntämistä. Kokonaisvaltaisuuden tarve avaa haavoittuvuuden, rosoisuuden ja niitä kannattelevan luottamuksen rakentamisen haasteet. Johtajan tulee pohtia, miten antaa itseohjautuvuudelle tilaa tapahtua ja mistä rakenteista pitää osata luopua. Kaiken ei tarvitse olla valmiina heti, mutta johtajalta tarvitaan halua mennä kohti uuden opettelua – yhdessä.