Julkaisija: ← Blogi

Työelämän jännitteet – yksilö vai yhteisö?

Työelämässä käydään paljon keskustelua yksilö-yhteisö-jännitteestä.  Yhteistyö- ja tiimityötaitojen tarve tuntuu kasvavan, mutta toisaalta henkilökohtaisen kasvun oppaat ja itsensä kehittäminen on suositumpia kuin koskaan. Tämä herättää pohtimaan, mikä on minun strategiani, ja keiden kanssa haluan sen toteuttaa. Voiko nykytyöelämässä enää selvitä yksin?

 

Kirjoitin jokin aika sitten blogivuorollani kolme ajatusta kolmiosta strategia – me – minä. Tiivistetysti ajatukseni olivat seuraavat:

  1. Organisaatiokulttuuri ei ole kohtalo, vaan strateginen valinta. Organisaatiokulttuuri ei ole höttöistä pehmomeininkiä, jota on vaikea mitata ja mahdoton johtaa. Organisaatiokulttuuri on viisasta nähdä osana liiketoimintastrategiaa.
  2. Vipuvarsitiimit laukaisevat uudistumisvyöryn. Uudistumisen vyöry alkaa energiavirtojen risteyskohdista. Hallitus ja johtoryhmät ovat ilmeisiä vipuvarsitiimejä, samoin esimiehet – mutta jokin muukin uutta luova solu saattaa sitä olla. Johtamis- ja yhteistyökulttuurin elävöittäminen alkaa vipuvarsitiimien energisoinnista. Koko organisaatio tempautuu mukaan, kun nämä tiimit kuuntelevat ja viestivät uudella energiatasolla.
  3. Itsen johtaminen on uuden ajan organisaation kansalaistaito. Itsen johtaminen on oman strategian jalkauttamista ja uuden ajan tiimityötä. Älä johda itseäsi kilpailuun muita vastaan, vaan löydä polkusi muiden luo.

Mitä minä tuon ryhmääni? Ja mitä ryhmä tuo minuun?

Haluaisin nyt  zoomata kohtaan 2.

Näyttäisi siltä, että minä ja me, yksilö ja yhteisö, sulavat yhteen, kietoutuvat toisiinsa ja luovat toinen toisiaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että organisaation strategialla on merkityksensä, suuntansa ja tavoitteensa. Strategia kuitenkin luo itseään uusiksi koko ajan yksilöiden valintojen ja arjen tilanteiden kautta. Strategiatyö ei ole kuitenkaan yksinään sankariyksilöiden hommaa, vaan yhdessä toimimista kohti uusia mahdollisuuksia. Suhteet ratkaisevat, yhdessä olemme strategian toteuttajia ja organisaatiokulttuurin muutosjohtajia.

Itsen johtaminen on ollut kovassa huudossa viime aikoina, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että organisaatiot voivat menestyä vain kehittämällä yksilöitä. Taitavat itsenjohtajat osaavat toimia rakentavasti elävissä ja uudistuvissa organisaatioissa. Taitava itsen johtaja irrottaa ajatuksensa omasta egostaan, johtaa itsensä muiden luo ja  muodostaa vipuvarsitiimejä, jotka ohjautuvat oma-aloitteisesti siihen suuntaan, missä tarvitaan uusia ideoita.

Meillä on runsas määrä virallisia ja epävirallisia johtoryhmiä organisaatiossamme – jos ryhmän toiminta johtaa johonkin muutokseen, se on johtoryhmä, eikö totta? Jotkin kokoonpanot ovat pysyvämpia ja jotkin tilannekohtaisia. Lyhyimmät kestävät yhden kahvitauon ajan, mutta saattavat olla vaikutukseltaan ratkaisevia vipuvarren uudistumisheilahduksia.

Työelämän vaikuttavimmat ryhmät ovat erilaisia

Vipuvarsi voi herättää mielikuvan vauhdin kiihdyttämisestä, innovaatiosta, isosta läpimurrosta. Oikein hyvä assosiaatio, varmasti tällaisia iskuryhmiä tarvitaan. Nykyajan hektisessä työarjessa strategisesti ratkaiseva juttu saattaa olla vaikkapa kolmen henkilön lounastauolla keksimä taukoryhmä, joka aloittaa säännölliset 5 minuutin joogahetket kahvitilassa. Ehkä parin viikon päästä joogaryhmässä on jo reippaasti enemmän väkeä. Ja joogahetkestä tuleva henkilö, oli sitten toimitusjohtaja tai kesäapulainen, saattaa olla seuraavan uudistusloikan käynnistäjä ihan vain olemalla uudella tavalla läsnä seuraavassa palaverissa.

Elämäni merkittävin vipuvarsitiimi – vaimoni ja minä – käy säännöllisesti joogassa. Vanhenevan äijäkroppani notkistumisen keskiössä ovat lähinnä torjuntavoitot. Jos olisin tänään samassa kunnossa kuin vuosi sitten, voisin pitää sitä ihmeenomaisena nuorentumisena. Mielen notkistumisessa sen sijaan on edelleen mahdollista tehdä läpimurtoja. Joogaohjaajamme kehottaa luomaan tapoja oman mielen rauhoittamiseksi arjen kiireen keskellä. Hän kutsuu näitä hetkiä läsnäolokylvyiksi. Pitäisikö meidän kylpeä useammin, yksin tai vipuvarsikumppaneiden kanssa? Kylpy piristää ja puhdistaa, tässä tapauksessa mieltä.

 

 

Ehkä meidän on aika muuttaa sanonta “Missä sie kaipaat oikein hyvää miestä, tässä siul ois sellanen?” ennemmin suuntaan “Missä kaivataan oikein hyvää vipuvarsitiimiä, myö voitais perustaa sellanen?”

Ota yhteyttä

Lue myös