Julkaisija: ← Blogi

Osallistuminen organisoitumisen ytimessä – tarkoitus tuo energiaa

Osallistuminen kuvaa koko organisaation eläväksi tulemista.  Itseohjautuvuus on ollut paljon esillä viime aikoina, jonka myötä tarve itsen johtamiselle, yhteistyölle ja näiden mahdollistamiselle organisaatioissa on kasvanut.  Tämä kutsui pohtimaan itseohjautuvuuden ja yhteistyön edellyttämää osallistumista itsen johtamisen näkökulmasta.

Organisaatiossa ja yhteistyössä liityn ja kytkeydyn yhteiseen tekemiseen suhteessa muihin osallistumalla toimintaan. Osallistun siis olen? Humap-webinaarissa Organisaatio prosessina kuulimme muun muassa Risto Puutiota, joka esittelee organisoitumista prosessiorganisaatiotutkimuksen avainkäsitteenä muun muassa seuraavasti: Organisoitumisen käsitteen voidaan nähdä kuvaavan osallistumista ja toimijuutta, joiden kautta systeemissä mukana olevat henkilöt liittyvät muihin ja siten muovaavat koko systeemiä. Organisoituminen tapahtuu siinä, kuinka järjestäydymme yhteisen äärelle jonkin intressin tai olosuhteen motivoimina,  kuinka osallistumme ja olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja kuinka johdamme tilannetta ja tulemme johdetuiksi.

Tämä organisoitumisen ymmärrys saa kiinnostumaan osallistumiseen liittyvästä toiminnasta, käytännöistä ja rakenteista. Itseohjautuvuudesta keskustellessa peräänkuulutetaan muun muassa vastuullista itsensä johtamista ja yhteistyötä. Tällä viitataan siihen siihen, että kaikki voivat vastuuntua ja osallistua yhdessä oppimiseen ja organisoitumiseen. Pekka Pirhonen kirjoitti osuvasti itsen johtamisen merkityksestä, jossa ohjaudutaan avunantoon ja yhteistyöhön ”johda itsesi muiden luo” -hengessä. Osallistumisen ja itsen johtamisen yhteydestä kiinnostuneena kutsuin Pexiä osallistumaan  pieneen juttuhetkeen aiheesta. Vai oliko kyse sittenkin Pexin osallistamisesta? No, joka tapauksessa, minä kysyin Pekalta, mitä ajatuksia osallistuminen herättää itsen johtamisen näkökulmasta.

Osallistaminen vai osallistuminen?

Keskustelu Pekan kanssa nosti esiin mielenkiintoisia ajatuksia. Itsen johtamisen näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, että osallistaminen on eri asia kuin osallistuminen. Näiden kahden käsitteen ero piilee siinä, mikä voima laittaa yksilön liikkeelle. Osallistaminen viittaa yksisuuntaiseen johtamispyrkimykseen, jossa osallistetaan muita ennalta rajaten ja halliten. Itsen johtajalla on vastuu omasta ajankäytöstä ja hän on tarvittaessa osallistettavissa passiivisena kohteena. Itsen johtaja johtaa itsensä muiden luo kohti osallistamisyritystä. Voi olla, että hän lähtee mukaan oman mielenkiinnon ja statuksen suunnassa, kiireen salliessa. Osallistuminen tuo mukanaan aloitteen tekemisen mahdollisuuden, aktiivisuutta ja energisyyttä. Johtamisen näkökulmasta osallistuminen on vähemmän hallinnassa, mutta se juuri luo tilaa itsen johtajan vahvalle toimijuudelle. Itsen johtamisessa vastuullista osallistumista on pohtia oman osallistumisen mahdollisuuksia, sillä emme voi olla mukana kaikessa vaikuttamassa, vaikuttumassa ja kehittymässä ajan ja resurssien puitteissa.

Työn arjessa itsen johtaja pohtii tietoisesti omaa osallistumislistaa. Oleellista pohdintaa on, missä olen mukana tosissani ja missä haluan olla vahvemmin mukana. Itsen johtamista on myös taitava auki oleminen. Tätä voi ajatella sisältä päin lähtevänä dialogina, jolloin yritän kuunnella herkästi toisia ja ympärilläni tapahtuvaa. Odotan ja viivästytän havaintojani ja tulkintojani pyrkien taklaamaan sisältäni kumpuavia tuttuja tulkintoja, käsityksiä ja totuuksia. Kuulostelen ympärilläni kehkeytyvää osallistumisen tarvetta, jonka merkitystä en yksin voi ennalta tietää ja tulkita.

Osallistumisen energia kipinöi tarkoituksen perään

Pekan pohdinta osallistumisen energiasta ja tarkoituksesta on yksinkertaisuudessaan pysäyttävä.  Kukapa ei haluaisi tuntea energiaa,  aikaansaamista ja merkityksellistä yhdessä tekemistä ja mikä organisaatio tai hanke ei tarvitsisi energiaa? Pekan nosto osallistamisen ja osallistumisen erosta laittaa miettimään, mihin me kutsumme toisiamme yhteistyössä ja miten me voimme osallistua. Kuulin Pekan puheissa liitosta intresseihin ja motivaatioon eli ihmisen tarpeeseen pyrkiä toiminnassaan aina johonkin. Osallistumisen energia hakee tarkoitusta, joka tekee eroa osallistamisen ja osallistumisen kokemukseen. Kun organisoituminen on osallistumisen aikaansaamaa, on keskeistä tarkastella, mikä saa aikaa osallistumista. Yhteistyössä syntyy yksilöitä suurempaa energiaa ja uutta ymmärrystä vielä löytämättömistä  tarkoituksista, joten vastuullisina itsen johtajina olemme kiinnostuneita myös siitä, mikä meillä mahdollisesti estää osallistumista tarvittavaan yhteistyöhön. Vastaus ei kaiketi löytyne vain yksilön päästä ja taidoista, vaan ihmisten välisestä toiminnasta ja tavoista.

Nämä ajatukset kutsuvat kaikki itsen johtajat tarkastelemaan osallistumista ja sen tarkoitusta erilaisissa yhteyksissään. Voisi sanoa, että “johdetaan itsemme muiden luo” yhteiseen osallistumistutkailuun. Miten meidän osallistumisenergialla menee? Olemmeko energisiä, vastuullisia ja vaikuttavia osallistumisen ja yhdessä aikaansaamisen areenoilla? Tukevatko pienet ja suuret yhdessä tekemisemme tavat energian syntymistä?  Mikä on osallistumisen tarkoitus niin arjen mikro hetkissä kuin organisaation isossa kuvassa?

 

Ota yhteyttä

Lue myös