Olen törmännyt hätkähdyttäviin johtamiskokemuksiin viime aikoina niin mediassa, asiakasorganisaatioissa kuin lähipiirissänikin. Innostavat kuvaukset työssä saaduista vastuunpaikoista, päätösten puoltamisista, motivaation synnyttämisestä, oppimisen ja kehittymisen tukemisesta, palautteen annosta ja kuuntelun hetkistä ovat saaneet työelämän tarkastelusta syttyvän mieleni liekkeihin. Parhaat onnistumisen kokemukset tuntuvat kumpuavan yhteisistä onnistumisista, kipinän syntymisestä, haasteisiin tarttumisesta ja uusista kehittymismahdollisuuksista. Siitä, kun ympärillä olevat kollegat on saatu loistamaan.
Mikä unelmien täyttymys. Organisaatioissa taidetaan olla jopa entistä rohkeampia uudenlaiseen johtamisen ja esimiestyön muotoiluun. Yhdessä tekemisen ja hierarkioiden madaltamisen rinnalla esiin pulpahtavat myös yrittäjämäisyyden, ketteryyden, luovuuden ja verkostomaisuuden arvostuksen kasvu. Vielä, kun soppaan on heitetty uusien sukupolvien työelämä- ja esimiestyöodotukset sekä mediassa pinnalla olleiden edelläkävijäorganisaatioiden kokemukset uudenlaisista, esimiehettömistä toimintamalleista, tuntuu johtamisen kehittämisen keitos olevan herkullisimmillaan.
Tämä innosti minua hahmottelemaan kolme tapaa johtamisen muotoiluun. Pohjautuen siihen polkuun, johon olen itse saanut olla myötävaikuttamassa asiakaskohtaamisissa ja omassa yhteisössäni.
1. Johtaminen ei ole pelkkää karismaa ja substanssiosaamista
Perinteisen kaavan mukaan – siis aikana ennen omaa työuraani – johtaminen on tähdännyt mallisuoritusten määrän optimointiin. Nykymaailmassa on onneksemme kuitenkin käynyt niin, etteivät mallisuoritukset enää yksin riitä. Johtajien ei enää tarvitse olla karismaattisia keulakuvia, vaan tärkeämpää on löytää yhteistä imua työntekoon. Vanhojen karttojen mukainen navigointi saa siirtyä taka-alalle, jotta koko organisaation osaaminen voidaan ottaa yhteiseen käyttöön.
Johtamisen sitominen titteleihin alkaa jo nyt kalskahtaa vanhanaikaiselta. Johtaminen ei voi olla pelkkiä termeihin sidottuja suoritteita ja vastuita, vaan uudenlaista toimintaotetta: intoa, hinkua, oman osaamisen peliin laittamista, motivaatiota, sopivia haasteita ja yhteisövastuullisuutta. Jotakin yhdessä jaettua ja valittua. Mikä parasta, tämän uuden suunnan äärellä voimme jättää vanhojen mallisuoritusten jäljittelyn taakse ja keskittyä yhteisiin, ketteriin kokeiluihin.
Tässä kohtaa kuvaan astuu trenditermi itseohjautuminen. Kun kaikki ympärillämme kehittyy, myös johtaminen on ajateltava uusiksi.
2. Johtajuus kuuluu kaikille
Itseohjautuvuuden edelläkävijöihin lukeutuvan Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen kuvaa halunneensa luoda työntekijöilleen toimintakulttuurin, jossa onnistumiselle ei ole esteitä. Niinpä organisaatio luottaa yhdessä tekemiseen, ilman ylhäältä päin tulevia sääntöjä tai prosesseja. Päätökset tehdään dialogissa tiimin kesken.
Olemme siis tainneet tunnistaa, että johtaminen on liian tärkeää jätettäväksi vain esimiesten harteille. Johtaminen on yhteinen asia, eikä vain yksittäisen ihmisen työnkuva.
Tunnen ilokseni, että ympärilleni ohjautunut organisaatio on rakentunut myös Paanasen kuvaamien periaatteiden mukaisesti. Intohimoiselle yhteistyön tarkastelijalle tämä on tuonut mahdollisuuden katsoa johtamista pikemminkin henkisenä esimiehisyytenä kuin byrokraattisina malleina ja tehtävinä. Olemme saaneet porukalla harjoitella vaihtuvia palautteenannon rooleja, vastuunkantoa, neuvonantoprosesseja ja oman osaamisen peliin laittamista yhdessä innostuvan ammattilaisporukan kanssa.
Juuri tässä lienee yhdessäorganisoitumisen timantti. Tarve johtamistyölle ei varmasti ole tulevaisuudessa ainakaan pienenemään päin, mutta siitä on tulossa yhteisesti jaetumpaa.
3. Yhdessäohjautuminen energisoi ja tekee työstä merkityksellistä
Kun puhutaan uuden ajan esimiestyöstä tai itseorganisoitumisesta, eivät samat säännöt tai mallit päde sellaisenaan eri organisaatioihin. Oma uskomukseni kuitenkin on, että jokaisen (asiantuntija)organisaation riveissä on yllyttäjiä, innostajia, innostujia, tekijöitä, visionäärejä, toimeen tarttujia ja vastuuta halajavia. Vieläpä vähän oman elämäntilanteen mukaan vaihdellen. Mikä voisi olla parempi keino luoda menestyviä organisaatioita ja merkityksellistä työelämää, kuin ottaa nämä energiat käyttöön.
Mutta uusia toimintatapoja ei rakennu, jos energiaa ja hinkua ei synny. Nykyinen, perinteinen esimiesten rooli terapiadeskeinä ja ongelmien kaatopaikkoina kaivannee uudenlaista suuntaa ja mallia.Vaikkei pomottomuus itsessään suinkaan ole tavoittelemisen arvoinen ideaali. Yhdessäohjautuvuus ja johtamisen kokeilut sopivat eri yrityksiin eri muodoissaan. AH!
P.S. Millaisen johtamiskokeilun sinä haluaisit tehdä omassa yhteisössäsi? Tai minkä kokeilun kanssa olet jo hyvässä vauhdissa?