Kympin suoritukset ja oikein tekeminen ovat saaneet perinteisesti arvostusta. Niihin on pyritty ja niistä on palkittu. Johtaminen on tähdännyt mallisuoritusten määrän optimointiin. Ennakoimattoman maailman keskellä on kuitenkin käynyt niin, että pelkästään mallisuoritukset eivät riitä. On toimittava uudella tavalla. Uusissa tilanteissa vanha hyvä kartta ei auta suunnan löytämisessä, vaan tarvitaan rohkeita kokeiluja ja nopeaa oppimista.

Tavoitteiden saavuttamisesta oppimisen kehittämiseen

”En ole epäonnistunut. Olen löytänyt 10 000 tapaa jotka eivät toimi”, kerrotaan Thomas Edisonin sanoneen työstään, joka johti sähkölampun keksimiseen. Noista 10 000 kokeilusta tuli Edisonin kartta, jolla hän eteni tuloksiin. Kokeilut muuttivat Edisonin ajattelua ja ajattelu hänen kokeilujaan. Vahvaan tavoitejohtamiseen keskittynyt organisaatio voi helposti unohtaa, että tekemisen ja tekijöiden täytyy kehittää tavoitteita ja siten ohjata opettajiaan. Tavoitteiden saavuttamisen  rinnalla voikin olla olennaisempaa ohjata ajattelumallien ja oppimisen kehittymistä organisaatiossa. Erityisesti organisaation rakenteiden tasolla nopea oppiminen auttaa rakentamaan karttaa maaston mukana. Moni organisaatiomuutos näyttää kuitenkin hyvin suunnitellulta, mutta heikosti oppivalta.

Luonto on mestari kokeilemaan ja hyödyntämään virheitä ja poikkeamia. Poikkeamat ovat luonnon aarrearkku. Systeemiajattelun pioneeri Gregory Bateson sanoi aikanaan, että ihminen ratkaisisi monta oppimisen haastetta kaventamalla sitä eroa, joka on sen välillä, miten luonto toimii ja miten ihminen ajattelee. Ajattelumallimme kaipaisivat enemmän poikkeamia ja kokeiluja ja sen tutkimista, miten uusi toimii yhdessä ympäristönsä kanssa.

Tehokkaat organisaatiot oppivat virheistään

Sosiaalisesti kestävät organisaatiot ovat yhteisöinä oppivia. Sellaisia, joissa jokainen palaveri, päätöksenteko tai strategiaprosessi tuottaa myös poikkeamia ja erilaisuutta, jotka kehittävät toimintaa ohjaavia ajattelumalleja. Olennaista on oppia ajattelemaan uudella tavalla, että vanhojen ongelmien ratkaiseminen tulee tarpeettomaksi. Tarkoituksenmukaisuus voittaa tehokkuuden. Luonto ei keskity lopputulokseen, vaan prosessiin. Siihen, miten asiat kehittyvät.

Oppivien organisaatioiden matka on alkutaipaleella. Vielä puhutaan enemmän johtajista kuin organisaatioista oppijoina. Yhteisöllisten virheiden aarrearkku odottaa avaajiaan.  Kun organisaatioiden kollektiivisista virheistä ja poikkeamista tulee arvokkaita ja niistä luodaan  oppimisen prosesseja, astuu organisoituminen uuteen aikakauteen. Kokeile pohtia virittäytymisenä, millaisia rakenteita ja malleja teidän organisaatiossanne on luotu yhteisöllisen oppimisen toteuttamiseksi ja nopeuttamiseksi. Miten teillä oppimista seurataan yhteisönä ja miten sitä hyödynnetään? Organisaatioiden evoluutiota voi nopeuttaa paljon, jopa ilman perinteisiä johtajia, kun hyödynnetään yhteisöllistä oppimista.

Oppiminen vaatii muutoksia johtamiskulttuurissa

Virheet ja poikkeamat voi ottaa vastaan vapauttajina, joita on mahdollista hyödyntää. Ei palatakseen vanhaan, vaan löytääkseen niitä uusia mahdollisuuksia, joita toimintatavassa on jo potentiaalisesti sisällään. Miten vapauttavaa on, jos oppii nauramaan omille virheilleen samalla, kun voi oppia hyödyntämään poikkeamansa mahdollisuuksia. Superliimaa kehittänyt 3M pettyi, kun odotettu innovaatio olikin surkeaa liimaa. Kesti viisi vuotta ennen kuin virhe ajateltiin uudestaan, ja syntyi mahdollisuus Post-It -lapun menestystarinalle. Yleensä organisaatiot, systeemit eivät ole rikki, vaan ne voivat jäädä jumiin. Näkemällä virheet ja poikkeamat arvokkaina ja hyödynnettävinä mahdollisuuksina voi organisaatio vapautua kehittämään itseään. Organisaatioissa johtamisen ajattelumallit on aika ajatella uudestaan ja kehittää jotain ihan uutta. Se onnistuu yhdessä organisaation ihmisten ja koko toimintaympäristön kanssa.