Julkaisija: ← Blogi

Strateginen fasilitointi – johtamisen uudet kasvot

Kollegani Marika kirjoitti taannoin hienosti itseohjautumisesta ja siitä, miten osaisimme entistä paremmin puhua yhdessäohjautumisesta. Olen itse kirjoittanut monesti johtamisen erilaisista kasvoista ja siitä, kuinka vaikeaa uudistuminen toisinaan tuntuu olevan. Jatkan siis hieman samalla teemalla.

Mielestäni on tärkeää erottaa toisistaan johtaminen asiana ja asemana. Johtaminen asiana on koordinoitumista yhteisen tekemisen äärelle. Sitä, että tiedossa on tavoitekuva ja suunta, jonne yhdessä edetään. Samalla huolehditaan siitä, että porukalla on yhteisymmärrys siitä, miten tavoitetta pyritään toteuttamaan. Tavoitteen suunnassa on käytävä jatkuvaa yhteistä keskustelua siitä, miten toimitaan ja mihin pyritään. Näin johtaminen on tekemistä – prosessi, jota tarvitaan, kun useista yksilöistä koostuva joukko – organisaatio – pyrkii saamaan yhdessä jotakin aikaan. Yhdessä siksi, että näin päästään parempaan lopputulokseen kuin yksin tekemällä.

Johtamisen keskittäminen yhden henkilön, johtajan tai esimiehen, kyvykkyytenä on tapa yksinkertaistaa koordinoitumista ja yhteistyöprosessia. Tämä siksi, että ihmisillä ei ole keinoja tehdä päätoksiä tehokkaasti yhdessä niin, että kaikki saataisiin sitoutumaan päätökseen. Johtamisen keskittäminen yhden ihmisen osaamisena, jonkin osa-alueen osalta, on poistanut ratkaisuun pääsemisen haasteen. Toimeenpanon osalta olemme luottaneet keppi ja porkkana menetelmään. Minulla ei ole tietoa siitä, onko voitu tieteellisesti todistaa, että päätökset ja valinnat ovat parempia, kun niitä tekee yksi ihminen, jolle on virallisesti annettu johtajan tehtävä. Siitä lienee kuitenkin paljonkin todistetta, että mitä vaikeampia tehtäviä olemme ratkaisemassa työssämme sitä tärkeämmäksi muodostuu sisäinen motivaatio. Tähän taas vaikuttavat keskeisesti autonomia – esimerkiksi itseohjautuvuus – sekä mahdollisuus vaikuttaa.

Toisaalta toimintaympäristön kompleksisuuden lisäännyttyä meillä on yhä enemmän tarvetta tehdä päätöksiä ja valintoja mahdollisimman lähellä asian lähdettä, vaikkapa lähellä asiakasta. Nykyorganisaation on voitava muotoutua jatkuvasti uusiutuvien tarpeiden mukaisesti. Yhden ihmisen päätöksen takana oleva muotoutuminen ei enää tuo riittävää ketteryyttä vaan muotoutumisen pitää olla sisäänrakennettua ja itseohjautuvaa. Toisaalta, koska kukaan ei enää ole täysin yksin omassa tehtävässään, ei myöskään lähimpänä asiakasta oleva henkilö voi täysin muista piittaamatta tehdä ratkaisuja.

Tässä kohtaa peliin astuu yhdessäohjautuminen. Se perustuu paljolti yhdessä sovittuihin linjauksiin ja toimintatapoihin, joihin nojaten asiakasta lähinnä oleva henkilö voi tehdä asiakasta koskevia päätöksiä. Johtamisen, ja johtajan, tehtävänä on ensisijaisesti huolehtia siitä, että organisaatiossa olevilla tiimeillä on parhaat edellytykset toimia ja tehdä nopeita ratkaisuja yhteisten toimintatapojen suunnassa.

Johtamisen vastuulla on tällöin muun muassa luoda psykologinen turva yhteisöön, jonka myötä yhteisön jäsenet ovat valmiita antamaan parhaan panoksensa tilannekohtaisesti. Tämä johtaminen koostuu osittain jokaisen itsen johtamisen taidoista, yhdessäohjautumisesta sekä johtajan asemassa olevien kyvystä luoda edellytyksiä rakentaville keskusteluille. Yhteisten keskustelujen kautta organisaatio pystyy toimimaan entistä paremmin yhdessäohjautuvana, jatkuvasti muotoutuvana organismina. Tätä osaamista kutsumme strategiseksi fasilitoinniksi.

Humap on digitaalisen strategisen fasilitoinnin edellekävijä Suomessa. Autamme organisaatioita muotoilemaan uudelleen keskusteluja, joita se tarvitsee omaan uusiutumiseensa. Samalla organisaation henkilökunta – mukaan lukien johtavassa asemassa olevat – oppii uudenlaisen strategisen fasilitoinnin merkityksen sekä tapoja toteuttaa sitä jatkossa.


Jos kiinnostuit aiheesta, niin tutustu muihin samantyyppisiin blogiteksteihimme:

Itseohjautuvuus: Yksinohjautumisesta yhdessäohjautumiseen
Organisaation muodonmuutos dialogin kautta

Ota yhteyttä

Lue myös