Olemme pysähtyneet työyhteisömme kanssa muutaman viikon ajan joka-aamuisen purpose-juttelun äärelle. 15 minuutin digitaalisessa ja mobiilissa kohtaamisessa kukin meistä on vuorollaan esittänyt yhdessä pohdittavaksi yhden oleellisen kysymyksen työmme yhteiskunnallisesta, organisaatiokohtaisesta ja yksilöllisestä tarkoituksesta ja merkityksestä. Emme siis ole etsineet elämän tarkoitusta. Olemme rakentamassa sitä. Tarkoituksemme ei myöskään ole hakata tarkoitustamme kiveen, vaan suhteuttaa se jatkuvasti muuttuvaan aikaan ja kontekstiin (evolutionary purose).
Samalla havahduin myös itse tarkistamaan omaa henkilökohtaista ja professionaalista tarkoitustani, joka olisi linjassa arvojeni sekä kollegoiden ja maailman tarpeen kanssa (wholeness). Mihin minua tarvitaan, mikä innostaa minua?
Aikaisemmin ilmaisin asian lennokkaasti: oppiminen, luovuus, dialogi, intohimo, verkostot ja systeemisyys. Nyt pyrin tuon juurevampaan ilmaisuun, niin että jokainen – erityisesti minä itse – ymmärtäisi, mihin minä työlläni pyrin.
Käytin hyödykseni hissipuheen oppeja, kysyin kommentteja asiakkailta, joiden kanssa olen tehnyt töitä ja keskustelin kollegoiden kesken. Ennen kaikkea kirjoitin uudestaan ja uudestaan. Kirjoitin lähes kymmenen versiota, joista seuraavan piti olla aina edellistä lyhyempi.
Ymmärsin merkitys- ja kirjoitusharjoitukseni myötä pysähtymisen tärkeyden nopeasti muuttuvassa maailmassa. Vauhtia lisäämällä emme loputtomasti saavuta tuloksia ja hyvinvointia.
Oivalsin, että tarkoitukseni on olla strateginen pysäyttäjä. Työni keskeinen idea on saada kiireiset työntekijät kytkeytymään toisiinsa, tutkimaan elettyä elämää ja tavoitteitaan sekä ympäristön muutoksia.
Pysähtymisen ankkurina on hyvä olla strategia tai haaste, jota haluamme – tai on pakko – edistää tai elää todeksi. Joskus pysähtyminen on suorastaan välttämätöntä, jopa ilman spesifiä syytä.
Ammattipysäyttäjänä tehtäväni on luoda turvallinen tila: fyysinen ja henkinen aika ja paikka, jossa yksilöt tai ryhmät voivat kohdata, löytää voimavaroja ja tulla tönäistyksi rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.
Pysähtymisen oleellinen työtapa on toimia eri tavalla kuin arjessa ja saada näin erilaisia ja uudenlaisia oivalluksia, vaikutuksia ja tuloksia. Uudet työtavat leviävät myös arkeen.
Pysähdyksen tuloksena lupaan:
- kertyneiden kokemusten purkamista, jakamista sekä vahvuuksien huomaamista
- uuden tiedon sekä yhteisen tietoisuuden syntymistä
- oivallusten ja innovaatioiden syntymistä
- yhteisen suunnan kirkastumista ja fokusoitumista
- keskinäisten yhteistyösuhteiden vahvistumista
- henkilökohtaista ja yhteisöllistä energisoitumista, jopa intohimoa sekä
- konkreettisten askelten sopimista