Istun yhdessä muiden humapien kanssa TEAL-työpajassa. Olemme tilanneet ulkopuolisen konsultin avuksemme, haluamme sukeltaa TEAL-ajatteluun ja selvittää, olemmeko lähellä vai kaukana siitä. Jos olemme kaukana, tahdomme tietää, kannattaako TEALia kohti pyrkiä? Tai jos olemme jo Teal-tiilen sisällä, pitääkö sieltä osata tulla esiin?

Omat ennakkotietoni rajoittuvat Frederic Lalouxin youtube-haastattelun katsomiseen edellisenä iltana, muistan siitä termin ”sielukas organisaatio” ja olen innostuspotentiaalisesti latautunut. Hieman varovainen myös, odotan näkeväni eri tasoja ja värejä, tiedän jo että TEAL onkin jokin väri. Osoittaudummeko me väärän väriseksi? Ja mitä sitten tapahtuu?

Värikirjoa riittää: punainen susilauma, meripihkainen armeija, oranssi kone, vihreä perhe ja tealin värinen elävä organismi. Humapista löytyy – ei kovinkaan yllättäen – kaikkia näitä. Ilahduttavan paljon TEAL-meininkiä myös. ”Tarvitaan vain viikon sähkökatkos, ja olemme punasilmäinen susilauma,” kuiskaa kyyninen ääni pääni sisällä.

Pelästyn omaa ajatustani. Olen oppinut, että silloin kun pelottaa on parasta hengitellä keskittyneesti ja katsoa tarkasti pelkoa silmiin. Hengittelen rauhassa, katselen sisäistä suttani, sanon, että ”kuulen kyllä sinut, mutta uskon sateenkaaren väreihin ja ihmisen kykyyn pysyä ihmisenä kovissakin paikoissa”. Ei Gandhikaan odottanut brittiläisen imperiumin kilttiä poistumista, jotta hän voisi aloittaa mukavissa olosuhteissa väkivallattoman vastarintansa. Gandhi teki sen, mitä katsoi tarpeelliseksi, vaikka ympärillä oli susilauma. Sielukas vastarinta voitti raa’an voiman.

Juon kupin kahvia ja katselen ikkunasta taivasta. Alan rauhoittua, sudet kaikkoavat mielestäni. Kollegojen vilkas keskustelu häviää jonnekin, näen sieluni silmin perhosen lepattelevan ja laskeutuvan tiiliseinälle. Tealenpäitä lukemassa, kuiskaa perhonen. Lehahdan perhosen viereen. Siinäpä räpyttelemme, perhosen keveys tarttuu minuun.

Miten saada organisaatio elämään?

Samalla kun osa minua on tiiliseinällä perhosen kanssa, osa huomiostani palaa työpajaamme. TEAL-organisaatiota kuvataan eläväksi organismiksi, jonka keskeiset läpimurrot tai elementit ovat:

1. Evolutionary purpose: Jokin kirkas ja iso, kvanttihyppyjä ja evoluutioselviytymistä vaativa, tärisyttävä tavoite ja näky. Syy miksi kannattaa aamulla herätä ja lähteä töihin. Jotain, mihin susilauma ei pysty.
2. Wholeness: Kokonaisia ja sielukkaita ihmisiä, jotka pistävät koko potentiaalinsa peliin. Uskaltavat edetä, mutta myös pysähtyä. Pysyvät kokonaisena, omana itsenään kaikissa tilanteissa.
3. Self-management: Itseohjautuvia, tai oikeastaan yhdessä ohjautuvia, ketteriä ja luovia uudistumisheittäytyjiä. Vastuunottajia, oman kohtalonsa kulkijoita ja samalla yhteisönsä palvelijoita.

Asemajohtajia ei tarvita, koska Merkitys on pomo. Kokonaiset ihmiset tekevät sen mitä pitää tehdä, organisoituvat yhdessä ja pistävät toimeksi. Menevät myös lomalle ja palautuvat, kun on sen aika. Kuulostaa mahtavalta. Millainen matka vahvoihin johtajiin tottuneella porukalla on eläväksi organismiksi? Mitä nuo kolme läpimurtoa edellyttävät – yksilöiltä ja yhteisöltä?

Pitääkö yksilöiden syntyä uudelleen?

Perhonen lehahtaa lentoon tiiliseinästä ja laskeutuu olkapäälleni. Kysyy minulta: ”Pexi herää, minkä värinen on sinun mielesi?”

Näen näissä TEAL-askelissa myös yksilötason elävän organismin kehittymispolun. Ehkä johdan itseäni kohti TEAL-olemusta:

1. Kehitystarkoitukseni: Millaiseksi olen tulossa? Mitä oppiakseni olen tullut tähän elämään? Olenko sitoutunut saavuttamaan tärisyttävän unelmani? Millaisiin yhteisöihin kuulun, ja miten ne liittyvät omaan merkitykseeni?
2. Oma integriteettini: Olenko kokonaisena ja eheänä kaikessa mitä teen? Mikä on minun korkein potentiaalini? Teenkö töitä sen toteutumisen eteen? Milloin kuljen yhdessä muiden kanssa, ja milloin oma polkuni kutsuu toimimaan yksin?
3. Oma vastuuni: Olenko joka hetki hereillä, läsnä ja valmis kun mahdollisuus tarjoaa itseään? Otanko vastuun omista mielentiloistani ja toiminnastani? Uskallanko kantaa myös pysähtymisvastuuni? Miten oma vastuuni näkyy suhteissani muihin?

Oman TEAL-matkani miettiminen saa minut näkemään fraktaaleita, pieniä kvarkkeja ja isoja galakseja. Äärimmäisen pieni on äärimmäisen suurta, ja päinvastoin. Samat ilmiöt tapahtuvat samanaikaisesti: yksilöinä, työpareina, aviopareina, perheinä, tiimeinä, johtoryhminä, organisaatioina, kansakuntina, ihmiskuntana, elävinä olentoina.

Miten luoda elävä johtoryhmä, joka elävöittää koko organisaation?

Zoomaan johtoryhmiin. Meillä on Humapissa monta johtoryhmää, jokainen meistä kuuluu yhteen niistä. Omassa joryssäni oppimisen ja kehittämisen kohteena ovat asiakkaidemme johtoryhmät.

Johtoryhmän jäsenen henkilökohtaisia kysymyksiä voisivat olla edelliset kohdat 1–3. Miten jäsenyytesi tietyssä joryssä kytkeytyy omaan kehitystarkoitukseesi, kokonaisena olemiseesi ja omavastuuseesi? Jos näitä mietittyäsi edelleen haluat kuulua tiettyyn joryyn, voit osallistua koko voimallasi sen rakentamiseen. Olli-Pekan neljän edellytyksen tarkistuskysymykset ovat tässä hyvä etenemistapa: