← Blogi 19.1.2018

Kerro, kerro, kuvastin – mihin konsulttia tarvitaan?

Sinulla on haaste, jonka kanssa olet jumissa. Sama ongelma tuntuu toistuvan yhä uudelleen. Kerran ratkaistu ei pysykään sellaisena, vaan nostaa jälleen uuden pään katkaistun tilalle. Tarvitset apua ja pyydät sitä. Piipahdat kollegan, esimiehen tai mikrotukihenkilön huoneeseen ja selostat tilannettasi.

Sitten jotain tapahtuu. Oivallat, miten tilannetta voi katsoa toisin, mitä ihan erilaista voi kokeilla, käännät katseesi näkemään koko metsään yksittäisten puiden tuijottamisen sijaan. Oliko se esimiehen kiinnostuneen empaattinen kuuntelu, asiantuntijan intensiivinen uteliaisuus vai kollegan reippaasti haastava kysymys, mikä auttoi tuon oivalluksen ilmaantumista? Vai tapasitko vanhan tutun, joka näki tilanteesi aivan eri näkökulmasta ja esitti juuri ne ”tyhmät” kysymykset, jotka olivat hautautuneet johonkin totuttujen itsestäänselvyyksien alle?

Minulla on haaste. Olen palannut neljän kuukauden sivussa olemisen jälkeen konsultintyön äärelle. Pohdin työni merkitystä – mihin minua konsulttina tarvitaan? Vai tarvitaanko?

Ajattelen, että tässä ajassa paikkansa täyttävän konsultin rooli on juuri tuota edellä kuvattua. Se ei parhaimmillaan enää (jos koskaan ennenkään) voi olla kaikkien alojen erityisasiantuntijuutta, josta kumpuaa päteviä vastauksia ratkaisuina ongelmiin.

Tämän ajan haasteet ihmisyhteisöissä ovat niin kompleksisia, että emme voi enää uskotella itsellemme, että ratkaisut voisivat olla joidenkin harvojen tietämisestä kiinni. Oivaltaminen, yhdessä keksiminen, jota useimmiten edeltää hämmennys ja yhdessä eksyksissä oleminen, tuottavat viisaimpia ja konteksteissaan pätevimpiä toimintatapoja. Merkityksellistä tietoa ei ole olemassa ilman yhteistä tiedon muodostamisen prosessia. Oleellista elinvoimaisuuden ja menestymisen kannalta on se, miten luodaan joka päivä sellaista kulttuuria, jossa yhdessä oppiminen ja sitä edeltävä hämmennys ovat uudistumisen pohjana.

Konsultti on ajattelukumppani. Siitä roolista hän voi

  • auttaa luomaan uusia, yhteisen ajattelun tiloja, joissa kulttuuri uudistuu
  • katsoa ulkopuolelta – auttaa näkemään kirkkaasti hälyn läpi jotain, joka on vasta idullaan
  • olla luottokumppani, jonka tuella voi ihmetellä, tutkia ja katsoa toisin
  • peilata takaisin, mitä näkee – suoraan, ihmetellen
  • laittaa itsensä peliin kokonaisvaltaisesti kutsuakseen esiin haavoittuvuuden ja riskien ottamisen tilaa, joka on uuden syntymisen maaperää.

Haluaisin itse palata konsultoinnin alkuperäiseen merkitykseen: konsultointi on yhtä kuin näkemyksen kysymistä ja neuvon pyytämistä, siis kysymällä kuuntelua ja ajatteluttamista.

Näen konsultin myös perhosena: vapaana liikkumaan, herkkänä aistimaan ja reagoimaan, saaden aikaan uusia ilmavirtoja siipien värähdyksillä.

Ota yhteyttä

Lue myös