← Blogi 20.12.2017

Työelämäsi tulevaisuuden käsikirjoittajia etsitään

Kuvittele itsesi haaksirikon jälkeiseen tilanteeseen. Olet pelastusveneessä, joka on ääriään myöden täynnä uponneen matkustajalaivan asiakkaita. Mukana on myös laivayhtiön toimittama, pelastustilanteisiin erikoistunut, tekoälyllä varustettu robotti. Tässä tilanteessa yksi jääkylmässä meressä ajelehtiva ihminen (laivan asiakas) tarrautuu viimeisillä voimillaan veneen reunaan ja pyytää päästä mukaan. Tekoäly kertoo veneessä oleville, että jos otamme vielä yhdenkin ihmisen kyytiin, pelastusvene uppoaa.

Ihmisten eli asiakkaiden palvelemiseksi tarkoitettu AI-robotti voi irrottaa veneeseen pyrkivän sormet ja käyttää tarvittaessa fyysistä väkivaltaa, jottei yksikään ihminen pääse enää veneeseen. Näin se tekee laivassa olevien asiakkaiden elämän helpommaksi. Robotti tekee vaikean eettisen päätöksen laivassaolijoiden puolesta rationaalisilla perusteilla. Samassa se tekee tarpeen vaatiessa myös niin sanotun likaisen työn eli antaa ylimääräiseksi tai vaaralliseksi todetun ihmisen hukkua. Olennainen kysymys kuuluu, kuka tuossa tilanteessa on todellinen päätöksentekijä, joka vastaa ihmishenkien pelastamisesta?

Vaikka edellä mainittu esimerkki on vertauskuvallinen, eivät vastaavat ilmiöt tule yllätyksenä lähitulevaisuudessa työpaikoillamme tai vapaa-ajallamme. Huolestuttavinta on oma suhteemme teknologiseen kehitykseen: olemmeko aktiivisia vaikuttajia, jotka haluavat ja saavat tehdä omaa tulevaisuuttaan jo nyt, vai passiivisia odottajia, jotka voivat vain pelokkaasti reagoida asioihin silloin, kun ilmiöt koskevat itseämme tai organisaatiotamme. Toisin sanoen, käsikirjoitammeko itse omaa työelämäämme vai tekeekö joku muu sen puolestamme?

Jos et tällä hetkellä saa mahdollisuutta osallistua yrityksesi tai organisaatiosi strategiseen pohdintaan ja toimintaan periaatteella ”jokainen on yrityksen strategia- ja muutosjohtaja”, pystyt tuskin vaikuttamaan väistämättömään teknologian evoluutioonkaan. Juna alkaa olla jo kovassa vauhdissa, kun huhut tulevista yt-neuvotteluista alkavat kiertää tai kun saamme lukea mediasta toimitusjohtajien haastatteluista, että ”muutos on toimilalallamme väistämätön” tai ”entistä älykkäämpi teknolgia vapauttaa työvoimaa toimialallamme” tai ”yritykseemme haetaan digitalisaatiolla kustannustehokkuutta” tai ”yrityksessä parannetaan asiakaspalvelua tekoälyratkaisuilla”… Juna ei välttämättä enää työntekijöiden kokemuksen mukaan pysähdy heidän pysäkillään.

Vaihtoehtoja edellä kuvattun skenaarion lievittämiseksi onneksi on.

Kun yrityksessä aloitetaan yhteisen merkityksen ja tarinan luominen strategisen tason peruskysymyksistä, kuten mitä meidän kannattaa tuotannostamme ja palveluistamme digitalisoida ja mitä ei, voimme saada aikaan yllättäviä vastauksia. Vastauksia, joilla voimme erottua positiivisesti markkinoilla. Toinen hyvä kysymys on: Mikä on se asiakaskokemus, jonka haluamme luoda asiakkaillemme? Vastaus täydentyy, jos asiakkaankin ottaa mukaan tähän yhteisen tarinan luomiseen. Kuka tietää asiakasmuotoilusta enemmän kuin asiakas itse? Lisäksi on hyvä pohtia, missä me voimme ihmisinä korvata tekoälyn: kykenemmekö esimerkiksi yhtä empaattiseen vuorovaikutukseen kuin väsymätön ja superkärsivällinen AI-robotiikkaa? Kyky, tahto ja osaaminen on siis määriteltävä uudelleen, koska nyt emme enää haasta ihmisinä toisiamme vaan saamme haastaa yhdessä tekoälyn. Tekoäly kun tulee haastamaan meidät joka tapauksessa.

Palataanpa vielä alussa kuvattuun tilanteeseen pelastusveneestä… Kun olemme saaneet itse vaikuttaa prosessiin siten, että veneen kuolematon AI-robotti hyppääkin itse veteen antaen tilaa kyytiin pyrkivälle ihmiselle, olemme luoneet eettisesti kestävän asiakaskokemuksen. Rohkenen väittää, että tämä taito tullee meille keskeiseksi uutena vuonna 2018!

Lue myös