Julkaisija: ← Blogi

Uusia innovaatioita yhteistyössä ja yhteistyöhön

 

Minulla oli viime viikolla ilo ja etuoikeus olla mukana USCO-hankkeen (Using Digital Co-creation for Business Development) Hackathon-tapahtumassa. Paikalla oli noin 100 eri ikäistä, eri taustaista ja erilaista kokemusta omaavaa ihmistä, tavoitteenaan kisata uusien palveluliiketoimintaideoiden synnyttämisessä. Aikaa palveluiden rakentamiseen oli kahdeksan tuntia ja muotoilun lähtökohtana vain kuvitteellinen asiakaspersoona, kenelle palvelua suunniteltaisiin.

Tilanne oli aika kaukana omasta arjestani, joten ”hyppy tuntemattomaan” oli aamun fiilis ennen liikkeellelähtöä. Tiimi 10, johon itse kuuluin, koostui seitsemästä toisilleen ennalta täysin vieraasta jäsenestä. Palveluinnovointimme kohdepersoona Kaisa oli kuitenkin minulle tuttu. Saatoin samaistua häneen muistelemalla omaa kokemustani ruuhkavuosien tasapainoilusta: Arjen ajanpuutteen keskellä, monen epävarmuustekijän kanssa eläen.

Mitä päivässä sitten tapahtui? Erilaisia palvelumuotoilun työskentelymetodeja hyödyntäen lähdimme tutustumaan Kaisaan ja innovoimaan mitä moninaisempia vaihtoehtoisia palveluita, joista Kaisa voisi olla kiinnostunut. Päätöksiäkin piti tehdä: Mistä ja kenen ajatuksesta piti luopua, minkä kanssa taas mennä eteenpäin. Kuvasimme palvelupolkua, asiakaslupausta ja kestävän kehityksen näkökulmia Suomi 100 -teeman hengessä. Kun palvelumme sitten oli saanut visio-muodon, lähdimme konkretisoimaan kokonaisuutta niin sanottuna minuutin pitchausvideona. Ja kas, huomasin olevani osana Lego-animaation tuottajaryhmää. Mikä huikea kokemus ja uudenlainen toiminnan ulottuvuus.

Yhdessä muiden 17 tiimin kanssa katselimme ja pisteytimme reaaliaikaisesti toinen toistaan yllättävimpien palvelujen pitchausvideoita. Jännitys tiivistyi kuoharilasillisia siemaillen, kun valintaraati teki työtään voittajan määrittämisessä. Oma tiimi ei yltänyt palkintopallille, mutta se ei haitannut, yhteinen kokemus ja huikeat aikaansaannokset olivat palkinto itsessään.

Mikä teki kokemuksesta niin onnistuneen? Olisiko tällaisia mahdollista ujuttaa ihan tavalliseenkin työn arkeen?

Yhteinen tavoite, usko yhteiseen päämäärään, kaikkien osaamisen ja näkemysten tasapuolinen esiin tuonti, huomioon ottaminen ja ideoiden hyödyntäminen, erilaisten toimintatapojen ennakkoluuloton kokeilu, avoin keskustelu, erimielisyyksien taklaaminen rakentavalla tavalla sekä aito yhteen hiileen puhaltamisen ja yhteisvastuullisuuden meininki. Siinä avainasiat yhteisen onnistumisen kokemuksen taustalla. Normaalissa työelämän arjessa ero tulee ehkä tiimin sisäisestä dynamiikasta, jossa jumiutuneet asetelmat, näennäinen yhteisymmärrys, totutut käytännöt tai maton alle lakaistut ristiriidat saattavat ehkäistä samanlaisen lentoon lähdön. Tämä mahdollistui vieraiden ihmisten kesken Hackathon-tiimissämme. Myös suunnittelemattomuus tai ylisuunnittelu virheiden välttämisen muodossa, voivat arjessa olla haittaavia tekijöitä: tätä asiaa tunnistimme pienesti myös tarkastellessamme oman Hackathon-tiimimme kanssa yhteistyömme onnistumista ja huomaamiamme parantamisen mahdollisuuksia.

Yhteisenä kokemuksena tällainen haaste ja sen kohtaaminen voisi kuitenkin tosielämänkin yhteistyörakenteissa pysäyttää havainnoimaan ja käymään keskustelua niin toimivista ja tärkeistä asioista kuin tilanteista ja ilmiöistä, joiden osalta yhdessä olisi hyvä miettiä, mistä voimme luopua ja mitä uutta kenties voisimme kehittää tai ottaa käytäntöön, jotta voimme yhdessä luoda uutta ja yltää uudenlaisiin tuloksiin. Nämä kokeilut, pysähtymiset ja keskustelut voivat olla niitä pieniä perhosen siiveniskuja, jotka mahdollistavat isonkin muutoksen aikaansaamisen organisaatiossa ja erilaisissa verkostomaisissa yhteistyösuhteissa. Tunnistatko sinä jonkin yhteistyötilanteen, jossa voisi olla tällaisen yhteisen kehittymisen ja kehittämisen mahdollisuus?

Lue myös