Julkaisija: ← Blogi

Yhteistyö

Olin hiljattain eräänä lauantai-iltapäivänä kiekkomatsissa TPS-JYP. Pelin aikana mieleeni tuli ryhmädynamiikkapohdintoja. Mietin, miten me-ajattelun vahvistaminen helposti johtaa vastakkainasetteluun suhteessa ”heihin”. Jääkiekkoon toki littyy yksitasoinen retoriikka, kuten ”me ei olla mitää jyväskyläläisiä”, minkä kuulin turkulaisjoukkuueen fanikatsomosta huudettavan, mutta tässä yhteydessä kyseinen stereotypia todella vahvisti olemassaolonsa.

Joukkueen sisäinen yhteistyö on mitä tärkeintä liigamenestyksen kannalta. Mutta kun koko liiga kilpailee yleisöluvuista, katsojien ajasta ja tukirahoista, on joukkueiden toimittava yhteistyössä kilpailun sijaan. Vastustajia ovat muiden joukkueurheilulajien lisäksi muun muassa elokuvat, ravintolat ja koti-illat perheen kesken. Vastakkainasettelua syntyy myös urheilun ja ”korkeakulttuurin” välillä, esimerkiksi julkisista varoista kilpailtaessa.

Urheilu ei ole sama asia kuin yritystoiminta tai politiikka, mutta voimme havaita niissä samoja systeemisiä ilmiöitä. Kun vahva ”me” synnyttää muureja ”heidän” ja ”meidän” välille, otamme etäisyyttä ”heistä” ja syytämme ”heitä” omista ongelmistamme. Mutta miten tiedämme, minkä ”heiden” kanssa meidän on tehtävä yhteistyötä jossakin toisessa yhteydessä, joka ehkä jo odottaa nurkan takana?

Olen nähnyt työelämässä monta kertaa, miten kokonaisuus ontuu, jos yksiköt, joiden tulisi tehdä yhteistyötä, synnyttävät vastareaktioita ja vastustusta toisiaan syyttämällä: ”Me hoidamme kyllä oman osuutemme, mutta kun nuo eivät…” Ryhmien kykenemättömyys toimia yhteistyössä heijastuu useimmiten yksilön toimintaan. Usein tämän seurauksena ratkaisua pyritään hakemaan yksilön käyttäytymiseen puuttumalla, tai jopa tämän kuulumisesta ryhmään. Mikäli emme pysty nostamaan katsettamme yksilöstä systeemiin kohtaamme saman ongelman ennemmin tai myöhemmin.

Ympäröivä maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi ja tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Alue, josta yksittäinen henkilö pyrkii olemaan ajan tasalla tulee yhä kapeammaksi. Uusien innovaatioiden ja arvokkaiden palveluiden tuottaminen on jatkossa yhä enemmän jonkinlaisen yhteistyön tuotosta. Se voi tapahtua organisaatioiden sisällä, mutta luultavammin se tapahtuu organisaatioiden välillä erilaisissa verkostoissa. Yksilön, ja yksittäisen organisaation, menestys tulee riippuvaiseksi verkoston kyvystä synnyttää lisäarvoa. Kyvystä tehdä yhteistyötä tulee yksittäisiä taitoja tärkeämpää. Huomio kohdistuu osien välisiin suhteisiin ennemmin kuin itse osiin.

Hyödyllisiä kysymyksiä ovat:

  • Minkälaiset edellytykset johtavat parempaan yhteistyöhön?
  • Miten voimme samanaikaisesti tukea yhteistyötä sekä kokonaisuuden sisällä yksittäisissä osissa että kokonaisuuksien välillä isommassa kokonaisuudessa?
  • Miten voimme samanaikaisesti tehdä tilaa hyväksyvälle ja arvostavalle erilaisuuksien väliselle dialogille ja luoda yhteistä tavoitetta, joka pitää systeemiä kasassa?

Lätkäjoukkuekin tarvitsee hyvän yhdistelmän erilaisuutta selvitäkseen. Viidellä nopealla maalikuninkaalla samassa kentällisessä ei päästä pitkälle. Tarvitaan nopeutta ja vakautta, ketteryyttä ja voimaa, adrenaliinia ja rauhallisuutta… Ennen kaikkea tarvitaan yhteistyötä. Tepsin ja Jypin välisessä matsissa vaikutti siltä että TPS koostui lähinnä hitaista yksilöistä, joilla ei ollut yhteistä suunnitelmaa tai tahtoa. Yhteistyö loisti poissaolollaan. Samaa ei voi sanoa Jypistä. Niin siinä kävi että jyväskyläläisjoukkue teki viisi maalia Tepsin yhtä vastaan.

Keskustelkaa enemmän ja entistä paremmalla tavalla. 😉

Ota yhteyttä