Julkaisija: ← Blogi

Uudistumisen ytimessä – mikä sinusta tulee isona?

Kuinka usein olet miettinyt elämääsi ja kysynyt otsikon kysymyksen itseltäsi? Olisiko minusta tullut tanssija, jos vanhempani olisivat vieneet minut lapsena Äänekosken Huiman koripallon sijaan Koskelan balettiin? Olisinko koripalloilun ammattilainen, jos nuoruudessa interrail ja Eurooppa eivät olisi kutsuneet? Minkä valinnan voin yhä tehdä ja miten se vaikuttaa siihen mikä minusta tulee?

Työelämän tutkijat ennustavat, että tulemme jatkossa kohtaamaan tuon kysymyksen yhä useammin. Ammatti, johon valmistumme katoaa tai muuttaa muotoaan. Oppimisesta tulee tärkeämpää kuin itse tuotteesta.

Elämän vaiheita kuvataan usein lineaarisena kaarena: lapsuus, nuoruus, aikuisuus, keski-ikä, vanhuus – tai rooleista käsin: leikkiminen, opiskelu, työelämä, eläkeläisyys. Työelämässä taas olemme harjoittelija, asiantuntija, esimies, johtaja.

Vaihtoehtoinen tapa ilmaisee asian metaforisemmin: elämä on matka, jossa on jännittäviä vaiheita.

Psykologi Carl Jung kehitteli teorioita ihmisen kehityksestä erilaisten arkkityyppien kautta. Arkkityyppejä, eli ikiaikaisia roolihahmoja, on paljon. Usein tunnistetaan 12 arkkityyppiä, jotka kuvaavat erilaisia vaiheita elämässä: viaton, orpo, soturi, huolehtija, etsijä, tuhoaja, rakastaja, luoja, hallitsija, maagikko, viisas, narri. Arkkityypit voivat olla jonkinlaisessa suhteessa ikään nähden, mutta keskeisempää on se, miten arkkityypit kuvaavat ihmisen suhdetta itseen, toisiin ihmisiin ja asioihin tai elämään.

Yhdessä elämänvaiheessa tunnen olleeni raja-aitoja kaatanut soturi. Toisessa vaiheessa olin huolehtija, joka palvellessaan muita unohti itsensä. Tuhoaja, rakastaja ja luoja tuntuvat myös tutuilta hahmoilta. Kun kronologisesti keski-ikäisenä aloitin draama- ja sirkusharrastukset, arkkityyppisesti olin viaton, orpo ja vähitellen minusta tuli intohimoinen etsijä. Jonkun ajattelun mukaan narri olisi yhden kehityssyklin korkein arkkityyppi. Narri, joka nähtyään ja kiivailtuaan tarpeeksi muissa rooleissa, voi viimein hellittää ja katsoa asioita uudesta vinkkelistä, kipeästi peilaten, leikkiä laskien ja vertauskuvan kielellä ilmaisten. Olisiko arkkityyppinen narri se nykyajan taiteilija?

Mytologi Joseph Cambell tutki ja kirjoitti ikiaikaisista ja toistuvista muutostarinoista. Niissä yksilön kehitys ja sitä myötä koko lähiyhteisö käynnistyy tilanteesta, jossa arkeensa väsynyt sankari (=sinä) kuulee ympäristöstään kutsun: ”jotakin on tapahtumassa, muutos uhkaa, minua tarvitaan…” Kutsun kuullessasi joudut tekemään ensimmäisen päätöksen: Pitäydytkö tutussa ja turvallisessa vai lähdetkö seikkailuun, taisteluun ja tuntemattomaan? Antaudutko vaaralle epäonnistua ja mahdollisuudelle voittaa, vielä kerran?

28 työelämävuoden jälkeen saatan ajatella osaavani jo nämä hommat. Tyrehdytän oman uteliaisuuteni ja estän itseäni näkemästä uusia näkökulmia. Tietäminen on uuden oppimisen suurin este. Yksin uudistumismatkalle on pelottavaa lähteä. Yhdessä haasteiden kohtaaminen on turvallisempaa. Voisimme nähdä työn uusine haasteineen seikkailuna, yhteisön kasvun paikkana ja työpaikan oppimisympäristönä.

Omaa matkaani olen tutkinut ja ilmaissut Veitsenterällä-nykysirkusmonologin kautta. Se on arkkityyppinen uudistumisen matka, oman elämäni sankaritarina. Mikä on sinun tarinasi? Mikä sinusta tulee seuraavaksi? Minkä uuden haasteen edessä uskallat heittäytyä viattomaksi tai orvoksi?

Vesan Veitsenterällä-nykysirkusmonologi saa Helsingin ensi-iltansa keskiviikkona 15.2. Suvilahden Cirkossa, Kaasutehtaankatu 1 (rak 8). Esitykset 17.2. klo 19:00, 18.2. klo 14:00 ja 19:00 sekä 19.2. klo 16:00. Lisätietoja täältä. Liput suoraan Ticketmasterista.

Ota yhteyttä