Julkaisija: ← Blogi

Yhdessä paremmin

Tietotyön lisääntyessä on havahduttu, ettei yksilönä nykyisessä maailmanmenossa enää oikein pärjää. Organisaatioihin onkin viritetty erilaiset tiimirakenteet vastaamaan uudenlaisiin tuottavuus- ja tehokkuusvaatimuksiin. Yksilön aivokapasiteetti ja osaaminen kun ei vaan enää riitä.

Strategioita, päätöksiä sekä uusia palveluita ja tuotteita luovat yhä useammin tiimit kuin yksilöt. Silti, silloin kun tiimityö turhauttaa tai haastaa, ryhdytään monissa paikoissa tiiminviritystalkoisiin palkkaamalla näennäisesti huippuja yksilöitä – talentteja, guruja ja substanssiosaajia. Mutta huippuyksilöiden yhteen saattaminen ei tarkoita, että he osaisivat automaattisesti toimia huipputiiminä. Tiimit ja ryhmät sen sijaan muovautuvat ja hioutuvat yhteen vuorovaikutuksessa.

Älykkyys ja osaaminen on jaettua ja tulee arvoonsa vuorovaikutuksessa, kuten Katri Saarikivi kirjoituksessaan kiteyttää. Se, miten laadukasta tuo vuorovaikutus on, määrittää, miten onnistuneesti hyödynnämme yksilön potentiaalia ja osaamista, ja miten onnistuneesti ryhmä saavuttaa tehtävänsä. Yhdenkään gurun osaamisella ei sinänsä siis ole arvoa, mikäli se ei tule vuorovaikutuksessa sanoitetuksi ja siten yhteiseksi hyödyksi. Meidän on oivallettava yhä paremmin, että aikaansaaminen on tiimin, ei yksilön ominaisuus. 

”Only when we join with others do our gifts become visible, even to ourselves.”
– M. Wheatley & M. Kellner-Rogers.

Paljon on siis kiinni siitä, miten laadukasta, taitavaa tai tuloksellista vuorovaikutus tiimissä on. Vuorovaikutusta, sen laatua, tehokkuutta ja hyvyyttä on tutkittu monilla eri tieteenaloilla ja useasta eri näkökulmista. Aiheesta tekee haastavan se, että vuorovaikutuksen laatu on aina subjektiivisesti koettu ilmiö. Se, mikä minun mielestäni on laadukasta tietyssä tilanteessa, ei välttämättä ole sinun mielestä siinä tai muussakaan tilanteessa.

Esimerkiksi ryhmäviestinnän tutkimuksessa on ylipäätään pyritty jäsentämään, mitä on hyvä vuorovaikutus tai minkälaisia taitoja hyvään vuorovaikutukseen tarvitaan. Suomalaisessa tutkimuksessa on monia esimerkkejä vuorovaikutusosaamisesta erilaisissa konteksteissa (esim. tämä, tämä, tämä tai tämä).

Tutkimusten mukaan esimerkiksi kollektiivista vuorovaikutusosaamista edistävät erilaiset vuorovaikutusprosessit: toisiin tutustuminen, luottamus, läsnäolo ja refleksiivinen kommunikaatio. Refleksiivisyydellä tarkoitetaan sitä, että tiimissä reflektoidaan ja keskustellaan yhteisistä toimintatavoista, tavoitteista, prosesseista ja vuorovaikutuksen tavoista, mikä puolestaan saattaa lisätä laadukkaampaa tiedonmuodostusta ja ymmärryksen syntyä.

Tutkimuksissa on myös osoitettu, että positiivinen tunneilmasto vaikuttaa myönteisesti tiimin tuloksellisuuteen. Positiivista tunneilmastoa luonnehtii muun muassa arvostuksen ja tuen osoittaminen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Sitä vastoin nöyryytetyksi tai hyljätyksi tuleminen, eristäminen, tyhmäksi ja hyödyttömäksi itsensä tunteminen ovat kaikki sellaisia vuorovaikutuksessa syntyneitä kokemuksia, joita itse kukin haluaisi välttää.

Sen sijaan, että tiimin jäsenet etsisivät mahdollisuuksia kritisoida muita, he aktiivisesti pyrkivät löytämään keinoja ja tapoja sparrata ja rohkaista muita jakamaan osaamistaan sekä osallistumaan keskusteluun. He eivät monopolisoi keskustelua, vaan tuovat oman tietämyksensä muiden käyttöön tarpeen mukaan. He myös pyrkivät aktiivisesti luomaan positiivisia vuorovaikutussuhteita muihin tiimin jäseniin. Google päätyi omassa tutkimuksessaan samankaltaiseen, mutta hieman yksinkertaisempaan johtopäätökseen: tehokkaan tiimityön edellytys on, että ollaan mukavia toisillemme.

Toisaalta laadukasta vuorovaikutusta saattaa estää monet vuorovaikutukselliset haasteet. Vuorovaikutuksessa nimittäin määräytyy sekin, miten tiimin jäsenet haluavat ja kokevat voivansa osallistua keskusteluun. Joskus relevanttia tietoa ei jaeta sen vuoksi, koska pelätään sen aiheuttamaa reaktiota. Omassa väitöskirjatutkimuksessani johtoryhmien vuorovaikutusta haastaa muun muassa erilaiset käsitykset johtamisesta ja osallistumisesta johtoryhmätyöskentelyyn. Vuorovaikutusta kokouksissa saattaa haitata esimerkiksi päälle puhuminen, loukkaavat kommentit ja vitsit sekä ei-rakentava kritisointi. Lisäksi vuorovaikutusta usein määrittää erilaiset valtarakenteet: kuka puhuu ja kenelle, kenellä on oikeus katkaista keskustelu tai puhua päälle, kuka kokee tulevansa jätetyksi keskustelun ulkopuolelle ja niin edelleen.

Olemassa olevat sosiaaliset rakennelmat, struktuurit ja organisaatiohierarkiat ovat meidän ihmisten vuorovaikutuksessa keksimiä ja luomia konstruktioita. Parasta onkin oivallus siitä, että yhtä lailla ne ovat uudelleen määriteltävissä ja neuvoteltavissa. Viisaat tiimit ja työorganisaatiot ovatkin ne, jotka osaavat tarkastella omaa toimintaansa laadukkaan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Minkälaisia kokemuksia käymämme keskustelu herättää? Luommeko itsellemme esteitä vai mahdollisuuksia? Miten meidän tulisi ottaa puheeksi piiloiset agendat, valtapelit ja negatiiviset tunteet? Kun keskitytään vuorovaikutuksen laatuun, rakennetaan sellaisia työympäristöjä, jossa on hyvä olla.

Ihmisyyden ydintä on toimia yhteistyössä, hakeutua toisten seuraan ja toimia toistemme parhaaksi. Yhteistyötä pidetään jopa suurimpana syynä siihen, että olemme ihmiskuntana ylipäätään selviytyneet tähän saakka. Tulevaisuuden organisaatioiden toimintakyky perustuukin laadukkaalle yhdessä tekemiselle, kuvittelulle, keksimiselle ja kokeilemiselle – yksi ajatus, sana ja keskustelu kerrallaan.

”We communicate, therefore we are”
– Vernon Cronen