Julkaisija: ← Blogi

Säästäminen

Kun olin pikkupoika, säästäminen tarkoitti, että saadusta tulovirrasta ei laita kaikkia pennejä likoon, vaan pistää osan talteen pahan päivän varalle tai jotakin isompaa hankintaa varten. Käytännössä tämä tapahtui vaikkapa niin, että kun keräsi pulloja ja vei ne kauppaan, ostikin samalla vain tikkarin tai salmiakkiaskin ja vei loput hilut kotiin säästöpossuun. Minulla oli sellainen vaaleanruskea Hippo.

Säästämiskäsite on sittemmin muuttunut etenkin julkiseen sektoriin liittyvässä keskustelussa melkoisesti. Tuo oma prosessini säästämisessä oli lähimmäisten arvostamaa. Tätä näkökulmaa ei meinaa nykykeskustelusta löytyä. Säästäminen tuntuu pikemminkin yleisesti paheksuttavalta.

Jutun juuri taitaa olla siinä, että oikeasti julkisella sektorilla ei ole kyse säästämisestä (perinteisessä mielessä). Jos säästämisen ajatellaan olevan sitä, että minulla on rahaa, jota en käytä, niin tuo ei muistuta julkisen sektorin nykytilannetta. Pikemminkin kyse on siitä, että julkisorganisaatioissa yritetään tulla toimeen sillä rahalla, mitä olemassa on. Yksityistaloudessa tätä pidetään vain vastuullisena rahankäyttönä.

Sanat ja sanavalinat ovat tärkeitä. Kun julkisella sektorilla puhutaan säästämisestä, keskittyy huomio todella helposti niihin muutamiin prosentteihin, jotka budjetista otetaan pois. Budjetin antaja ei kuitenkaan toivo säästämistä – että jotain jää yli – vaan että jokainen penni käytetään vuoden aikana koko osaamista hyödyntäen mahdollisimman vastuullisesti. Perimmäinen toive onkin siis pyrkimys tuhlata huolellisemmin.

Ota yhteyttä