Julkaisija: ← Blogi

Milleniaalit ovat täällä – Työelämä oletko valmis?

Muutospuhetta syydetään eteemme kaikista kanavista ja kaikissa konteksteissa. Mediaa ja julkista keskustelua seuratessa ei voi olla huomaamatta, kuinka muutosdiskurssi on ottanut vallan kaikessa keskustelussa ikään kuin muutos olisi uusi asia. Milloin puhutaan työelämän muutoksesta, milloin pohditaan nykyajan pirstaleisia perheitä ja niistä tulevien lasten kohtaloita, milloin taas muutosta yhteiskunnassamme radikalisoituvien nuorten osalta: Kuinka varaudumme? Kuinka yhteiskuntamme käy uusien haasteiden edessä?

Muutos tuntuu aina uudelta ja uusi tuntuu usein uhkaavalta. Tosiasia kuitenkin on, kuten buddhalainen viisaus kiteyttää, everything changes, nothing lasts forever. Tämän viisauden ymmärtämisessä kauneus piilee mielestäni juurikin muutoksen hyväksymisessä.

Olen lähtenyt pohtimaan muutosta seuratessani työelämäkeskustelua. Minkälainen tämä uusi, muutoksessa oleva työelämä on? Mitä digitaalisuus on, ja kuinka se minuun vaikuttaa? Yllättäen olen huomannut, että pohdintani tulevaisuuden työelämään siirtymistä kohtaan ei niinkään keskity siihen, mitä ajattelen työelämän vaativan minulta, vaan siihen mitä minä haluan työelämältä. Minä, minä, minä, minulla on mahdollisuus valita ja vaikuttaa.

Minulle, milleniaalille, työn merkitys ja se, kuinka merkittävänä näen itseni siinä mitä teen, on ensiarvoisen tärkeää. Työ ei valitettavasti innosta minua, jos en koe tuottavani tai olevani osa jotain suurempaa merkityksellistä kokonaisuutta. En myöskään halua olla osana työyhteisöä, jossa kykyjäni ei hyödynnetä. Silkkaa haaskausta! Milleniaalisen näkemykseni mukaan uskon, että kovalla työllä ja oman osaamiseni todistamisella ansaitsen itselleni uusia ja kiinnostavia mahdollisuuksia. Haluan tarjota oman osaamiseni työpaikkani käyttöön, etsiä uusia tapoja hyödyntää osaamistani ja oppia jatkuvasti uutta. Jos koen, että työyhteisöni ei tarjoa minulle mahdollisuutta oman tehtäväni muotoiluun ja uusien haasteiden etsimiseen ja löytämiseen, vaihdan ennemmin seuraavaan, kuin jään osaksi pysähtyneisyyttä. Mitä työaikoihin ja johtamistyyliin tulee, toivon, että voin itse päättää omat aikatauluni vapaasti, ja että johtajani luottaa itseohjautuvuuteeni ja itsenjohtamisen taitooni. Minua ei tarvitse hallita.

Tämänkaltainen ajattelumaailman muutos tuntuu olevan meille milleniaaleille tyypillistä. Erilaisten työelämää selvittävien tutkimusten perusteella millenniaalit, eli eri arvioiden mukaan 1980 ja 2000-lukujen välissä syntyneet Y-sukupolven edustajat ovat jo nyt muuttaneet työelämää omilla uusilla ajatusmalleillaan ja vaatimuksillaan, vaikka eivät ole ehtineet olla työelämässä vielä kovinkaan pitkään. Amerikkalaisen työelämän trendejä ja muutosta seuraava ADP kertoo, että milleniaalit ovat puskeneet yrityksiä muovaamaan merkittävällä tavalla omaa toimintakulttuuriaan. Erityisesti perinteinen johtaminen ja johtamistapa on milleniaalisukupolven kyseinalaistama: millenniaali vaatii mahdollisuutta itsenjohtamiseen ja työn joustavuuteen.

Oikeastaan omista taidoistani huolehtemisin sijaan olen kai enemmän huolissani siitä, kuinka sopeudun ja kuinka minut hyväksytään työyhteisössä, joissa X-sukupolvi vielä hallitsee kuvaa. Pohdin, miten nenäkkäät ja itsetietoiset milleniaalit otetaan vastaan työpaikoilla. Missä määrin minä milleniaalina voin omalla uudella ajattelutavallani muuttaa työpaikkani todellisuutta? Kuinka paljon saan puuttua ja muuttaa asioita, joita on totuttu tekemään tietyllä kaavalla viimeisen kymmenen vuoden ajan – tai jo ennen syntymääni? Vastaavasti haluaisin heittää pallon sinulle, työelämässä jo pidemmän aikaa olleelle, mikä on sinun positiosi muutoskeskustelussa? Kuinka näet muutoksen ja itsesi osana muutosta?

S. Kierkegaardin mukaan uusi ei synny vain uudesta, vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa. Mitä tästä voisimme oppia?

Kirjoittaja Maiju Huhtaniska on Humapin uusi Markkinointi- ja viestintäsuunnittelija