Julkaisija: ← Blogi

Iso D

Digidigiduu digi duu…

Digitalisaatio uhkaa aivojamme: pyrimme olemaan läsnä monessa tilassa, suorittamaan montaa tehtävää, ajattelemaan useita asioita yhtä aikaa tai nopeasti peräkkäin. Olemme aina saavutettavissa – paitsi ehkä itsellemme.

”Jatkuvat keskeytykset, silppumaiset tehtävät ja hallitsematon informaatiotulva ajavat ihmisen fysiologiseen tilaan, jossa ylireagoimme pieniinkin asioihin” kuvailee Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilainen monien muiden tutkijoiden tapaan.

Yhdysvaltalainen tutkija Edward Hallowell on kuvannut ilmiötä nimeltä ADT, attention deficit trait. Hänen mukaansa ADT on tyypillinen uuteen työkulttuurin liittyvä oire. Sen kehittymisen taustalla on uusi teknologia ja sen mukana tullut viestintäkanavien kirjo, informaation määrä ja nopeus sekä tavoitettavuuden helpottuminen. Aivomme eivät ole sopeutuneet nyky-ympäristöön, ne kuormittuvat ja sakkautuvat.  Kiihkeä fokuksen hajaantuminen etäännyttää meidät itsestämme ja toisistamme. Kortisolitasot nousevat, mieli ja kroppa uupuvat.

Ei mikään unelmaskenaario, vai kuinka.

Itä-Suomen yliopisto tutkii hiljaisuutta ja kuuntelua matkailuvalttina. Tutkimukseen osallistunut honkongilainen kuuli Pohjois-Karjalassa ensimmäistä kertaa elämässään putoavien sadepisaroiden äänen. Hänen kotikaupungissaan taustamelu on yötä päivää niin kova, että sateen tai linnunlaulun kaltaiset luonnonäänet häipyvät kuulumattomiin.

Vastapariksi hektiselle digiruuhkalle on jo jonkin aikaa ollut nousemassa uuteen ikiaikainen viisaus pysähtymisen, kuuntelun ja hitaan olemisen merkityksestä. Se ei merkitse vain retriittejä arjen ulkopuolelle yksinäisyyteen, vaikka joskus sitäkin, vaan kykyä ja keinoja olla keskittyen läsnä siinä, mitä todella tapahtuu tässä ja nyt. Elää ja toimia voiden hyvin ja saaden aikaan merkityksellisiä asioita.

Itsen kuunteluun voimme hakea hyvää tukea mindfulness- ja meditaatio-oppaista. Pysähtyminen kuulemaan, tunnustelemaan ja hyväksymään oma tila avaa kiinnostuksen ja mahdollisuuden kuulla myös toista. Miten voimme kuunnella ihmisyhteisöjä, ryhmiä, organisaatioita – ihmisten maailmaa laajemmin?

Maailman ja ihmisyhteisöiden ilmiöiden kompleksisuus tulee yhä selvemmin näkyviin haastaen älykkyytemme ja ongelmanratkaisukykymme. Kukaan ei pärjää omillaan. Mutta eipä tarvitsekaan. Vahvistaessamme kuuntelukykyämme kutsumme itsemme ja toisemme dialogiin, jossa syntyvät uudet skenaariot, uusi yhteys, uusi energia yhdessä synnytetystä viisaudesta.

Kun iso D, dialogi, ottaa pikku D:n, digitaalisuuden, palvelukseensa, teknologia antaa mahdollisuuden olla yhteydessä ”koko maailmaan” tavalla, jossa on mukana aito kuuntelu ja avoimesti uusien ajatusten synnyttäminen. Digitalisaatio suo meille hälyn rinnalla mahdollisuuden rakentaa uusia yhteisiä ajattelupaikkoja, joihin voimme kutsua toisiamme fyysisesti etäältäkin. Jotta iso D olisi voimissaan ja kasvaisi, tarvitsemme nopean twiittauksen ja tuuttauksen rinnalle kuulemaan asettumista ja oman ajattelun altistamista uudelle, syntyvälle. Millä digialustalla sinä voit sen tehdä?

Ota yhteyttä