Julkaisija: ← Blogi

Työelämän perhosefekti – tunteet tuottavuustalkoissa

Tulevaisuus näyttää mielenkiintoiselta. Keskustelujen määrä tulee kasvamaan eksponentiaalisesti. Keskustelujen tuottavuuteen vaikuttaa, millaisilla taidoilla ja miten me keskustelemme. Usein keskustelujen aikaansaamiseksi tarvitaan myös digitaalisia ajattelupaikkoja. Tässä kovin ja näkyvin ydin viimeaikoina julkaistuista tutkimuksista. Kohtaamistaloudesta ja sen tutkimuksista voit lukea lisää kollegamme JP:n blogista.

Se, millaiset taidot meillä on keskustella digitaalisissa ajattelupaikoissa, vaikuttaa tulevaisuudessa yhä enemmän siihen, mitä saamme aikaan ja kuinka kilpailukykyisiä olemme. Alla on Maailman tuottavuusfoorumin uusin lista siitä, millaisia osaamisia kohti olemme menossa. Huomion kaappaa se, että emotionaaliset taidot ovat ponkaisseet kymmenen strategisen ydinkyvykkyyden listalle. Uskottavaa? Tunnetaidot tulevat – olemmeko valmiita?

AnnikaBlogi0416

Millä tavalla keskustelemme organisaatiossamme niin, että tulemme vaikuttaneeksi toisiin ja vaikutetuksi itse? Miten opimme ja opetamme jokaisessa tilanteessa tai miten käännämme tuomitsemisen uteliaaksi, lisäarvoa tuottavaksi kysymiseksi ja pähkimiseksi?

Olin hiljattain Nemo-hankkeen julkistamistilaisuudessa, jossa yhdeksi mielenkiintoiseksi teemaksi nousi organisaatio-/tiimikeskusteluissa olevat ”tunnenaamarit”. Naamareilla tarkoitettiin ammattimaisuuden ymmärtämistä työyhteisöissä ja asiakaskohtaamisissa. Missä tilanteissa käytän ”ei tunnu missään” maskia? Onko edelleen siis niin, että tunnemaailma jää narikkaan, kun tulemme töihin… Tutkimus teki hyviä löydöksiä:

“Turun ja Tampereen korkeakoulujen yhteisessä hankkeessa on kahden vuoden ajan tutkittu, kuinka esimerkiksi hämmennyksen, epävarmuuden, pelon, turhautumisen, ärtymyksen, vihan ja syyllisyyden tunteet hallitsevat liike-elämää. Yksi ihan liian huomiota saanut tunnetyön alue oli asiakkaille erilaisissa tilanteissa osoitettu myötätunto. Eli siis miten kuuntelua tehdään siten, että hänen asiansa ja ajattelunsa on otettu vakavasti.”

Miten voisimme vahvistaa organisaatiokuuntelutaitoja tai löytää uusia tapoja hanskata näitä kompleksisten tilanteiden Teflon-keskusteluja. Miten tunnistamme sitä, mitä tapahtuu? Mitä havaitsemamme tarkoittaa? Miten se vaikuttaa? Millaisia vaihtoehtoja löydämme toiminnalle?
Tarvitsemme keinoja ja työtapoja tunteiden mukaan ottamiseen tuottavuusloikkaan.

Millaiset työtavat voisivat avata monimutkaista tilannetta? Miten Skypessä tai eriaikaisissa työympäristöissä ihmiset saadaan toimimaan kokonaisina (luottamus, turvallisuuden tunne)?
Googlen tiimitutkimuksessa tehtyjen löydösten mukaan tuottavuutta tiimien kesken ei selittänyt se, millaista erilaisuutta niissä oli. Sen sijaan ratkaiseva vaikutus oli sillä, millainen psykologinen turvallisuudentunne oli ryhmään saatu synnytettyä, eli miten tiimi oli luonut keskusteluympäristön, jossa saattoi tuoda kaiken esiin ilman hylätyksi tulemisen pelkoa.

Itse huomaan kollegoideni kanssa rakentavani yhä enemmän digitaalisen työelämän uutta työkulttuuria, jossa teflon tarttumattomuus ei enää ratkaisekaan arjen työtä.
Tarkeämmäksi nousee kohtaamisissa oleva tunnevoima:

  • Miten virtuaalisen yksinäisyyden voi selättää erilaisilla kohtaamisilla?
  • Miten tuottava tiimi järjestää turvallisuuden tunteen rakennustalkoita?
  • Miten ei käy -keskustelut luovat kokemusta väljyydestä, jota innostuminen tarvitsee?
  • Miten myötätuntoa osoittamalla saamme luotua asiakasuskollisuutta?

You name it. Meitä kiinnnostaa olla kumppanina.

Ota yhteyttä