Julkaisija: ← Blogi

Tarvitseeko ryhmä johtajan?

Vietin jälleen kokonaisen viikonlopun suhteellisen suurikokoisten ja -egoisten miesten kanssa. Se oli jo kahdeksas viikonloppu, kun Big Men tarinateatteri -ryhmä kokoontui tutkimaan draamatyöstentelyllä miesnäkökulmaa.

Big Men on tavoitteellinen harrastajateatteriryhmä. On ollut ainutlaatuista peilata omaa miehuutta, edistää miesten asiaa yhteiskunnassa ja oppia juttelemaan muustakin kuin auton renkaista, urheilusta ja politiikasta.

Tämän viikonlopun tärkein oivallus syntyi kuitenkin hieman asian vierestä: Vallasta. Havahduimme siihen, että meistä on tullut kolmen vuoden toiminnan kehityksenä aidosti itseohjautuva ryhmä. Olemme kaataneet hierarkisen uskomuksen, jonka mukaan ”ryhmä ei ole tuloksellinen ja hyvinvoiva ilman selkeää yhtä johtajaa”. Rakensimme matkallamme dialogisen johtajuuden mallin, joka toimii.

Avaan tässä ryhmämme itseohjautuvuuden keskeiset elementit, jotka ovat rakentuneet kokeilujen, onnistumisten, kipeytyneiden kantapäiden ja keskustelun kautta.

  • Riittävän yhteinen iso kuva: Rakennetaan keskustellen: Mikä ryhmä olemme? Miksi olemme olemassa? Mitä tavoittelemme?
  • Kiertävät johtamisvuorot: Kaikki ovat vastuussa johtamisesta, ohjaamisesta ja muista ryhmän tehtävistä. Olemme sopineet kiertävät vuorot ja kirjannet tehtävät.
  • Yllättävät tilanteet: Jokainen kantaa rakentavaa tilannejohtajuutta vastuussa olevan vetäjän avuksi.
  • Kaikkien erityisosaaminen: Arvostetaan ja hyödynnetään ryhmän/tavoitteiden hyödyksi.
  • Päätökset: Syntyvät dialogisesti tai päätösvalta delegoidaan yhteistuumin jollekin jäsenelle tai työparille.
  • Palaute/arviointi: Toiminnan lomassa varataan aikaa riittävästi kertyneiden kokemusten purulle, reflektiolle, ideoinnille ja oppimiselle. Vastuutehtävistä annetaan palautetta.
  • Puheeksi ottaminen: Jokaisella on velvollisuus ottaa rakentavasti puheeksi mieltä vaivaavat ja innostavat asiat.
  • Pyritään johtamaan ihmisten välisiä suhteita: Jos kahdella on vaikeus ymmärtää toisiaan, muut auttavat (johtavat) ymmärryksen rakentumisessa puolueettomasti.

Miten tämä on selitettävissä? Mitä ymmärrän johtajuudesta ja itseohjautuvuudesta? Mitä hyötyä itseohjautuvuudesta on? Mikä suuri mahdollisuus itseohjautuvuuteen kätkeytyy?

Ymmärsin, että johtaja ja johtajuus eivät ole sama asia. Ryhmä tarvitsee kyllä johtamista ja johtajuutta, mutta ei yhtä kiistatonta johtajaa: johtamisen prosessit ja henki ovat ydin, ei johtaja. Itseohjautuvan ryhmän johtajuus on hyvä dialogi, jota kaikki voivat kannatella.

Oivalsin, että jokaisella ryhmällä on oma polkunsa itseohjautuvaan toimintaan. Ryhmä on kuin elävä olento, jonka kasvu rakentuu sen jäsenten suhteista, ajatuksista, ominaisuuksista ja keskusteluista. Ryhmän itseohjautumista ei voi ohjeistaa tai mekanisoida, mutta sille voi antaa hyvät raamit.

Tunsin, että vastuu johtajuudesta synnyttää omistajuutta. Itseohjautuva ryhmä, jonka johtajuus ei ole henkilö vaan dialogi, tuottaa ryhmään motivoituneempia omistajajäseniä. Kun kaikkien aivot ja osaaminen ovat käytössä, ryhmä saavuttaa tuloksia, keksii luovempia ratkaisuja, kohtaa muutoksia ketterämmin, synnyttää tyytyväisempiä asiakkaita, jäsenet voivat työssään paremmin ja sairastavat vähemmän…

Tuottavuusloikka ei taida toteutua työaikaa ja hierarkioita lisäämällä vaan tekemällä työtä fiksummin – saamalla kaikkien aivot toimimaan dialogisesti yhteisen tavoitteen suunnassa. Mutta sitä mietin, että jos miehistä koostuva harrastajaryhmä ei tarvitse menestyäkseen esimiestä, tarvitaanko esimiehiä työelämässäkään tai minkälainen rooli heille tulevaisuudessa rakennetaan?

Ota yhteyttä