Julkaisija: ← Blogi

Eläytymiskyvyn kehittäminen organisaatioissa

Organisaatioiden vuorovaikutuselämässä ovat vahvasti läsnä tilanteet, joihin tullaan vahvasti oma näkökulma edellä: ”Minä tiedän, miten asiat ovat tai ainakin miten niiden pitäisi olla”. Johtaja tai esimies ajattelee vielä usein, että hänen pitäisi kertoa ihmisille, mitä tehdä tai miten toimia.

Kuitenkin ajat ovat sellaiset, että oikeassa olemisen sijaan tarvitsisimme uteliaisuutta ja erityisesti eläytymiskyvyn kehittämistä. Kiinnostusta siihen, miten toinen työn tai elämän kokee tai mitä hän siitä ajattelee. Vaikka olemme samassa systeemissä, koemme silti sen jokainen ainutlaatuisella tavalla.

Työelämän varjopuoliin liittyy myös, että ihmiset jäävät kokemuksien kanssa helposti yksin. Epäoikeudenmukaisuudesta ja tulevaisuuden epävarmuudesta kehittyy sankka sumu. Kun tulevaisuus on hämärän peitossa, hosuvat ihmiset maanisesti eri suuntiin.

Vaikka ei mitään sumussa näkisi, kuulo on edelleen olemassa. Tämä on juuri se taito, jota meidän tulisi käyttää tilanteissa, jotka tuntuvat kaikkein haastavimmilta. Hetkellinen eläytyminen toisen tilanteeseen voi olla juuri se tärkeä apu, joka auttaa ponnistelemaan sumun läpi kohti tulevaisuutta.

Hienoa on, että myötätunnon vaikutusta sitoutumiseen ja tuloksellisuuteen tutkitaan koko ajan enemmän. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu myötätunnon merkityksen lisäksi, että arvostuksen kokemus saa esimerkiksi opettajat menemään läpi haastavista tilanteista. Sen sijaan he, jotka arvostusta eivät koe, luovuttavat helpommin vastoinkäymisten tullessa. Tämä linkittää eläytymiskyvyn, arvostuksen ja resilienssin, eli sitkeyden, hyvin toisiinsa.

Yksi apu pirullisiin ongelmiin on mennä niitä kohti tutkien ja keskustellen, mitä tämä sumu pitää sisällään, miten se vaikuttaa meihin. Esimerkiksi miten supistukset ja kilpailu työpaikoista vaikuttaa omaan oloon ja yhteisöllisyyteen. Tämä edellyttää luottamusta: miten uskallan sanoa miltä tämä tilanne minusta näyttää ja tuntuu.

Parhaimmillaan kuuntelu ja eläytymiskyvyn kehittäminen on mahdollista no agenda -tyyppisissä tilanteissa. Näissä suorittava toiminta on hetkeksi pysäytetty ja pyritään luomaan mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa, kuunnella itseä ja muita. Tyhjä luova tila luo mahdollisuuden ajatella, miettiä mihin kannattaa juuri nyt suunnata huomio ja energia. Parhaimmillaan tavoittaa ajatuksen, että näinhän minun kannattaakin tehdä.

Pitkään on tiedetty se, että hyvä kuuntelu synnyttää hyvää kertomista. Hyvä kertominen jäsentää asioita. Uutta ajattelua voi tapahtua siellä, missä on hyvää kuuntelua ja tilaa ajatuksien kytkeytyä ja rikastaa toisiaan. Ryhmässä se, että kuuntelee toisten ajatuksia, jäsentää omia.

Ota yhteyttä