Julkaisija: ← Blogi

Refleksiivisyys – johtoryhmän avainkyvykkyys

 

Yksi väitöskirjatyöni teemoista on ollut rekfleksiivisyyden (reflexivity) käsitteen liittäminen osaksi vuorovaikutusosaamista.

Refleksiivisyys on eri asia kuin reflektiivisyys, sillä reflektio suuntautuu aina menneen asian tarkastelemiseen. Refleksiolla ja refleksiivisyydellä sen sijaan tarkoitetaan tulevaisuuteen orientoitunutta prosessia, jossa tullaan tietoiseksi ja vastuulliseksi omasta vaikutuksesta vuorovaikutukseen. Käsitteet ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan, sillä reflektio voi edelleen kehittää refleksiivisyyttä.

Refleksiivisyydestä tiimeissä on tehty jo useita tutkimuksia. Suuri osa niistä keskittyy osoittamaan refleksiivisyyden yhteyden muun muassa tiimin tuloksellisuuteen ja innovatiivisuuteen. Refleksiivisyyttä voidaan pitää johtoryhmien ja muiden tiimien keskeisenä avainkyvykkyytenä. Refleksiiviset johtoryhmät ovat proaktiivisia ja kykenevät vastaamaan ympäristön haasteisiin tehokkaammin kuin ei-refleksiiviset johtoryhmät. Kumma kyllä, refleksiivisyyden tuomista hyödyistä huolimatta hyvin harvan johtoryhmän toiminnassa on havaittavissa käytänteitä, joissa refleksiivisyys voisi kehittyä.

Refleksiivisyys liittyy johtoryhmän taitoon käsitellä ja arvioida keskeisiä tavoitteitaan ja prosessejaan, kuten strategiatyötä ja päätöksentekoa. Refleksiivisyys onkin tiiviisti johtoryhmän vuorovaikutuskäytänteisiin ja –prosesseihin liittyvä ilmiö. Refleksiivisiä käytänteitä ovat tutkimuskirjallisuuden mukaan esimerkiksi 1) yhteisen merkityksen rakentaminen, 2) kollektiivinen reflektio, 3) virheiden rakentava käsittely, 4) palauteprosessit ja 5) kokeilun kulttuuri (Savelsbergh ja ym. 2009).

Johtoryhmän tuloksellisuus riippuu paljolti siitä, kuinka johtoryhmässä käsitellään johtoryhmätyön keskeisimpiä haasteita. Tämä tarkoittaa sitä, että johtoryhmässä keskustellaan avoimesti ryhmän toiminnasta, sen edellytyksistä ja vaikutuksista. Omassa väitöskirjatyössäni yhdeksi refleksiivisyyttä edistäväksi käytännöksi muodostui lisäksi positiivinen tarinankerronta. On tärkeää tasapainotella sekä haasteiden että hyvän tunnistamisen maailmoissa.

On myös tärkeää tiedostaa, että kun johtoryhmässä reflektoidaan vaikkapa strategiaprosessia, johtoryhmä rakentaa toimintaansa vuorovaikutuksellaan. Tietoisuus tästä vuorovaikutuksen perusluonteesta – kun reagoimme ympäröivään maailmaamme, rakennamme samalla kokemustamme siitä – onkin refleksiivisyyden ydintä. Tällöin läsnä ovat sellaiset kysymykset, kuten mitä olemme luomassa, minkälaista johtoryhmää olemme juuri nyt tekemässä vuorovaikutuksellamme ja minkälaista organisaatiokulttuuria toimintamme säteilee.

Refleksiivisyys vaatii myös omien ajattelumallien peilaamista ja kyseenalaistamista. Jokaisella meistä on tiettyjä omiin kokemuksiin perustuvia hypoteeseja ja käyttöteorioita siitä, miten asioita hoidetaan tai vaikkapa millaista on tehokas yhteistyö. On tärkeää tiedostaa, miten nuo hypoteesit tulevat todennetuiksi käytännössä – varsinkin vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Meillä on usein myös valmiit kaavat siihen, miten näitä ajattelumalleja tulisi haastaa. Uskon kuitenkin, että mikäli ryhdymme refleksiiviseen työhön tarkoituksenmukaisesti ja avoimesti, hyvälle yhteistyölle ja johtoryhmätyölle voisi rakentua aiempaa paremmat edellytykset.

Refleksiivisyydestä johtoryhmätyössä ja muista teemoista lisää väitöskirjassani.

Hedman, E. (2015). Facilitating leadership team communication. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (Jyväskylä studies in humanities; No. 266).

Lähteet:

Savelsbergh, C. M. J. H., van der Heijden, B. I. J. M., & Poell, R. F. (2009). The Development and empirical validation of a multidimensional measurement instrument for team learning behaviors. Small Group Research, 40(5), 578-607.