Julkaisija: ← Blogi

Identiteetit muutosten pyörteissä

Konstruktionistisen ajattelun mukaan jokainen kohtaaminen itsen ja toisten ihmisten kanssa muuttaa meitä pysyvästi. Emme ole enää samoja ihmisiä illalla kuin olimme aamulla herätessämme. Muuttuminen voi samanaikaisesti pelottaa ja vapauttaa. Pelottaa voi se, että muutunko oikeaan, haluttuun suuntaan. Vapauttavaa on, että on mahdollisuus muuttua, jämähtäminen vanhaan ei ole lopullista.

Ihmisen identiteetti muokkautuu osittain työn ja ammatin kautta. Kun tapaat kadulla vanhan tutun, on vastaus kysymykseen ”mitä kuuluu” usein se, mitä toinen henkilö tekee työkseen. Luokkakokouksen jälkeen tapasin henkilön, joka ei ollut tapaamiseen osallistunut, koska ei ollut mielestään edennyt työssään sellaiseen asemaan kuin oletti toisten edenneen.

Näinä aikoina kun organisaatioissa muutostahti vain kasvaa, ovat ihmisten identiteetit kovilla. Silloin kun työpaikka menee alta, voi joutua kysymään itseltään ”kuka minä olen”? Tärkeitä jatkokysymyksiä tässä kohtaa voivat myös olla ”mitä minä haluan olla?” ja ”miten sinne pääsee?”

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan yrityksen vahva arvopohja vaikuttaa työntekijöiden identiteettiin. Tutkimustulosten pohjalta voidaan esittää, että eettisillä, arvopohjaltaan vahvoilla yrityksillä on merkitystä jopa yksilön ja yhteiskunnan arvojen kehityksessä (Raitis 2015: Identity and Multinational Corporations – Building unity within diversity).

Organisaatio vaikuttaa systeemisesti yksilön identiteettiin ja jopa muokkaa yksilöä. Organisaation uudistuminen lähtee alhaalta ylös, eli siis yksilöistä. Kun aletaan puhua ja toimia eri tavoin, vaikuttaa se organisaation kulttuuriin. Keskustelu keskustelulta.

Sosiokonstruktionistisesta näkökulmasta muodostumme minuksi, itseksemme, yhdessä muiden kanssa. Muuttuminen on väistämätöntä ja välttämätöntä. Millaiseksi sitten haluan muuttua? Miten osaan valita sellaisen systeemin, esim. työorganisaation, joka tukee sellaiseksi minuksi muuttumista jota tavoittelen.

”Minkälaiseksi minä tulen tässä systeemissä?” -kysymystä voi olla aiheellista kysyä itseltään silloin tällöin. Olemme jäseniä monissa erilaisissa systeemeissä, perhe, työpaikka, harrastukset, FaceBook… Ja haluamme olla hyväksyttyjä systeemin jäseniä. Tietyt piirteet alkavat vahvistua, kun oletamme muiden systeemin jäsenten arvostavan sitä. Aletaan puhua ja toimia samalla tavalla, synnytetään ja vahvistetaan tiettyjä rooleja.

On luonnollista, että yksilö haluaa säilyttää omaa identiteettiään ja yhteisö omaansa. Ihminen on laumaeläin ja siksi hän on valmis luopumaan omasta yksilöllisestä identiteetistään. Hän voi saada tilalle jäsenyyden jossain itseään suuremmassa, tai sitten voi menettää oman erityisyytensä ja yksilöllisen kehittymisensä. Bionin mukaan ryhmässä on vaikea säilyttää oma erillisyys ja mielipiteet, sillä ryhmä pyrkii samankaltaistamaan jäsenensä.

Mutta onko edes olemassa yksilöllistä identiteettiä, jos asiaa miettii sosiokonstruktionistisesta näkökulmasta, jossa me muodostamme todellisuutemme yhdessä muiden kanssa. Organisaatio on ihmissuhteiden verkosto, joten kyse on pitkälti vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta. Krishnamurtin mukaan kuvittelet ajattelevasi omia ajatuksiasi, mutta asia ei ole niin, vaan ajattelet oman kulttuurisi ajatuksia.

Mitä samaa ja mitä erilaista olisi hyvä olla? Tutkimusten mukaan erilaisuus tuo rikkautta ja lisää innovatiivisuutta organisaatioissa. Innovaatiot lisäävät onnistuessaan organisaation tuloksellisuutta ja menestystä. Organisaation menestys lisää sen jäsenten onnellisuutta.

Jonkin asteinen erilaisuus on siis varmasti hyvä pyrkiä säilyttämään, mutta missä määrin ja minkälainen samanlaisuus on ehto onnistumiselle? Oma uskoni on, että samanlaisuus tarkoittaa samojen perusarvojen jakamista, samaa ihmiskäsitystä ja ymmärrystä organisaation toiminnan tarkoituksesta.

Erilaisuus voi tarkoittaa ihannetilassa erilaisia kokemuksia, näkemyksiä ja ideoita. Haasteeksi voi tulla erilaisuuden sietäminen, eikä vain sietäminen ja hyväksyminen, vaan myös erilaisuuden hyödyntäminen ryhmän ja organisaation kasvua ja kehittymistä ajatellen.