Julkaisija: ← Blogi

Tärkeimmät asiat välimatkan takaa

Olen ollut reilun vuoden opintovapaalla työyhteisöstämme tehdäkseni kasvatustieteen maisteriopintoja. Kuuntelen kuitenkin aina mielenkiinnolla tapaamieni ihmisten organisaatiotarinoita ja peilaan niitä omiin kokemuksiini. Havaintojeni pohjalta haluan nostaa esille viisi asiaa, joiden tärkeys täältä välimatkan takaa on vahvistunut. Näistä näkökulmista olen tullut tietoiseksi ja/tai oppinut ja saanut eniten vahvistusta kollegoiltani Humapissa.


1) Rohkeus puhua vaikeista asioista

Organisaatioelämässä oleellista on toimiva vuorovaikutus. Emme toimi yksin vaan aina suhteessa toisiin. Organisaatiossa olevat vuorovaikutusmutkat ovat alkaneet ehkä jostain pienestä asiasta, jonka on vain annettu mennä ohi, koska asioita on välillä vaikea ottaa puheeksi. Silloin on kullan arvoinen esimerkiksi esimies, joka näkee ja kutsuu asianosaiset keskustelemaan ja puhdistamaan keskinäistä vuorovaikutusta. Kun asioista on saanut puhuttua ajoissa, on se lisännyt luottamusta ja rohkeutta jatkossa tarttua asiaan heti ja itse.

2) Asioiden ajatteleminen uudesta näkökulmasta

Kun into meinaa hävitä, rutiinit tuntuvat raskailta, eikä mitään mukavaa ja innostavaa ole näköpiirissä, on viimeistään aika kysyä sellaisia kysymyksiä, joita organisaatioissa ei yleensä kysytä. Nämä kysymykset liittyvät esimerkiksi tahtotilaan, yhteistyöhön, innostukseen, esteisiin ja niiden ylittämiseen ja uusiin ideoihin. Uusien näkökulmien yhteinen avaaminen innostaa, virkistää ja motivoi.

3) Hiljaisten äänien kuuleminen ja ohi vilahtavien ilmiöiden havainnoiminen

Työelämä on hektistä ja vilkasta, usein on kiire tilanteesta toiseen. Päivän mittaan me rekisteröimme jotkut asiat, mutta on paljon sellaista, mitä näemme ja kuulemme, mutta johon emme sillä hetkellä reagoi. Jotta saamme kiinni näistä hiljaisista viesteistä, täytyy löytyä aikaa puhua työyhteisön kanssa: minkälaisia sellaisia havaintoja olemme tehneet, joiden ääreen emme itse siinä tilanteessa osanneet, ennättäneet tai hoksanneet pysähtyä, mutta jotka tuntuvat tärkeiltä. Näiden havaintojen kerääminen antaa meille vinkkejä, missä olemme nyt ja mihin kannattaisi edetä.

4) Miksi teen tätä työtä?

Jos tähän kysymykseen pystyy vastaamaan yksinkertaisella, mutta innostavalla tavalla niin organisaatiotasolla kuin työntekijän tasollakin, voi kiireen ja asiaruuhkan pyörityksessä palauttaa helposti itselleen, mitä olenkaan tekemässä ja miksi. Tämä on kytköksissä strategiatyöhön, joka parhaimmillaan on yhteisten innostavien keskustelujen prosessi. Keskusteluiden tuloksena saa kirkkaan kannattelulauseen oman työn peilaamista varten.

5) Taiteen käyttö näköalojen avaajana

Työssäkin haluamme kokea tunteita. Ja koemme vaikkemme haluaisikaan. Hyvä tunteiden tuulettaja ja näköalojen avaaja organisaatioelämässäkin on taide: tarinateatteri (improvisaatioteatterin muoto), komiikka, sirkustaide… Näiden ainakin on nähty toimivan. Taide virkistää, innoittaa ja antaa tunteille ja uudelle ymmärrykselle tilaa.