Julkaisija: ← Blogi

Yhteisöllisyys: läheisyyden tunnetta ja hyvän tekemistä muille

Olin mukana pari viikkoa sitten Espoon Otaniemessä järjestetyssä Innostuksen johtaminen -seminaarissa, jossa puhuivat Richard Ryan & Frank Martela. Molemmat fokusoivat puheenvuoroissaan siihen, miten kannatella ja vaalia ihmisten sisäistä motivaatiota, ulkoapäin ohjautumisen sijaan. Miten luodaan arjen työssä yhteys itseen ja muihin?

Martela puhui itsensä toteuttamisesta kahden motivaatiosuunnan tulokulmista. Jokainen meistä on tekemisissä elämässä selviytymisen (ulkoinen motivaatio: resurssit, hyväksyntä ja status)  ja oman työn arvokkaaksi kokemisen (sisäinen motivaatio) kanssa. Mikä minuun kolahti sekä konsulttina että lasten vanhempana oli, että kun haluamme tukea henkilön sisäistä ohjautuvuutta ja motivaatiota, noilla äskeisillä seikoilla ei ole vaikutusta. Ei edes aivojen toiminnan tasolla. Kun annamme hyvää palautetta silloin, kun omassa ajattelussamme olemme vaatimassa lisää sitä samaa, se ei tuotakaan toivottua tulosta. Eli kontrollimielessä annettu hyvä palaute ei saakaan meidän sisäistä energiadraiveriamme liikkeelle.

Sisäistä itseohjautuvuutta tukee vapaaehtoisuuden tunne siitä, että meidän organisaatiossa saa ottaa vastuuta ja vastuun ottamista tuetaan kaikin keinoin. Itseohjautuvuus ei siis ole yksin jäämistä, vaan mahdollisuuksien ja erilaisten tuettujen aikataskujen kautta synnytettyä vapaaehtoisuuden kokemista. Meillä on lupa kokeilla. Meillä on lupa jutella kollegan kanssa. Meillä on lupa kehittää. Omaa sisäistä motivaatiota komppaa myös se, että oma kyvykkyys on balanssissa työtehtävän kanssa. Eli itsellä on tunne siitä, että selviän töistä itse ja yhdessä muiden kanssa.

Kaksi vaikuttavinta näkökulmaa saivat minut pohtimaan eniten: Parhaiten sisältä tulevaa motivaatiota ja tarttumista tukee tunne läheisyydestä omassa työyhteisössä – minusta välitetään omana itsenäni ja koen kuuluvani porukkaan – sekä se, että koen tekeväni omilla valinnoillani hyvää myös muille.

Virtuaalityön konsulttina itselle on kiteytynyt monipaikkaisen kulttuurin rakentamistyössä muutama simppeli ydinkolahdus tässä 25 vuoden aikana. Nämä ovat erityisen merkityksellisiä silloin, jos organisaatio toimii eri toimipisteissä tai eri maissa  ja työntekijät tekevät arjen ajattelutyötä suurimmaksi osaksi virtuaalikohtaamisissa esimerkiksi Lyncin kautta.

  • Ihminen tulee aina ennen substanssia.
  • On pötyä, ettei virtuaalisesti voi käsitellä jotakin asiaa yhtä hyvin kuin kasvokkain. Tarvitaan vain erilaisia puhumisen tapoja, jotta luottamukselliset keskustelut voivat syntyä. Työtavat, joilla saamme ihmiset puhumaan ihmisinä keskenään saavat tulokset aikaan.
  • Teknologia ajatteluympäristönä pitää osata, muuten keskittyminen menee ainoastaan siihen – ja asioiden merkitykset ja ydin ja ihmisten ajattelun vivahteet jäävät huomaamatta.
  • Tärkein osaaminen, jonka jokainen tarvitsee on läsnäolon, kuuntelun, hyvien kysymysten ja ratkaisujen hakemisen taito. Jos ei pysty olemaan läsnä itselleen omassa päässä, miten voi olla organisaatiokuuntelijana muille? Manage your energy, not your time.

Tarvitaan siis konstruoivia, yhteistä tunnetta ja merkityksiä synnyttäviä pysähdyksiä, jotta ihmiset ovat läsnä toisilleen.

Elämän merkitys on se, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille.
Adam Grant

Ota yhteyttä