Julkaisija: ← Blogi

Perintoä jakamassa

Isäni kuoli tänä keväänä 86-vuotiaana pitkän sairastamisen päätteeksi. Suru siitä on ollut monenlaista ja muistoja on täytynyt palautella mieleen ja jäsennellä.

Ajattelen, että jokainen meistä jättää läheisilleen perinnöksi eräänlaisen ohjeistuksen siitä, miten on hyvä elää sen kautta, miten on elänyt ja elämänsä kanssa tullut toimeen. Me maanpäälle jääneet näemme sen joko niinä tärkeinä asioina toisessa, joista toivomme, että kunpa minussa olisi jotain tuota samaa, tai sitten niinä asioina, jotka toivomme osaavamme tehdä eri tavalla.

Isälleni työ oli tärkeää, hän oli työssään huolellinen ja piti ihmisistä. Hän ei ollut koulutettu tai korkeassa asemassa. Ehkä juuri siksi – ja myös aikansa lapsena – hän saattoi tehdä työtään juuri niin kuin teki, miettimättä tai tietämättä mitään tehokkuudesta, työyhteisötaidoista, asiakaspalvelusta, tai koskaan joutumatta pohtimaan, miten toimii toisten ihmisten kanssa. Hän toimi, niin kuin oikeaksi koki. Kuulemieni tarinoiden kautta isästä välittyy työntekijänä ja  työtoverina kuva, jossa hänen tärkein arvonsa oli: Piristä muiden päivää!

Isäni toimi tavaratalon huoltomiehenä. Hän piti kiinteistön kunnossa ja pihan siistinä. Erään kerran hänet oli kaupan ovella pysäyttänyt nainen, joka kertoi olevansa opettaja. Hän kertoi oppilaastaan, joka oli kirjoittanut aineen Ihminen, jota ihailen. Aine oli isästäni. Hän ihaili tavaratalon huoltomiestä siksi, että tämä pihaa siivotessaan lakaisi lumesta ja hiekoitti myös naapurikerrostaloon johtavat portaat ja näin tytön huononäköinen mummo pääsi turvallisesti kauppaan. Tämä portaista huolehtiminen ei kuulunut isäni tehtäviin, mutta hän teki sen muun ohessa ohimennen ja varmaan miettimättä asiaa sen kummemmin.

Isäni hautajaisissa oli hänen työtovereitaan vuosikymmenten varrelta. Lähtiessään muistotilaisuudesta he sanoivat, että isäni on aina heidän sydämissään. Isälläni oli tapana keksiä pieniä hauskoja ja lempeitä jekkuja työtovereilleen. Isälläni oli ilmeisesti ehtymätön huumorilla sävytetty mielikuvitus, joka tuotti päivittäin piristystä työtovereille.

On asioita, joita olen tehnyt eri tavalla kuin isäni. Olen halannut lapsiani enemmän ja puhunut tunteista enemmän. Kouluttautumisen myötä olen tullut tietoiseksi monista asioista. Mutta kaiken jälkeen tässä isä on ehdoton guruni: Piristä muiden päivää ja yllätä positiivisesti.  En aina yllä isäni tasolle, mutta haluan muistaa, millaiset vaikutukset pienilläkin teoilla on.  Ne kantavat ja jatkavat vaikutustaan vuosikymmenten yli. Työnteosta ja elämästä tulee keveämpää, kun ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät ystävällinen pilke silmäkulmassa.

Haluan laittaa isäni perinnön jakoon. Piristä siis muiden päivää, töissä ja kotona. Tee se taas tänään, omalla tavallasi. Sen avulla varmistat, että maailmassa pysyy toivon, ilon, innostuksen ja välittämisen keitaita.