Julkaisija: ← Blogi

Aistit avoimiksi ja ajattelun automaatiota vähemmälle

Ideoimme ja toteutimme kahden kollegani kanssa vuosi sitten ensi kertaa organisaatiokuuntelija-ohjelmaa. Mukana oli myös asiakkaita ja omaa porukkaamme. Olimme tulleet tien päähän kokemuksemme kanssa – hahmotamme kuuntelemisen mielestämme liian kapeasti. Halusimme näin ollen löytää uutta, moniaistikanavaisempaa kuuntelemista.

Humap-työyhteisönä olemme jo pitkään halunneet toimia laboratoriona asioille, joista ”saarnaamme”. Välillä sisäinen tutkiva ja oppiva työ jää meiltä unohduksiin ja toteutamme työyhteisönä tuttua käsikirjoitusta. Tämä käsikirjoitus on omassa mielessä oleva uskomusten, ajatusten, tunteiden ja puheen automaatio, jossa huomaamatta arvotamme asioita hyödyllisiksi, hyödyttömiksi, miellyttäviksi, epämiellyttäviksi… Kokemus on tuttu muistakin organisaatioista. Näistä olemme puhuneet jo niin monta kertaa -kokemukset ovat todellisia palavereissa ja kehittämistapahtumissa, vaikka ihmisiä osallistetaan yhteiseen ajatteluun monipuolisilla menetelmillä.

Työelämän ajattelussa korostuva ratkaisukeskeisyys ja tavoitteellisuus saattaa olla joskus valmiiden automaatioajatusten toistoa. Asiantuntijaryhmässä yhdessä ajattelu jää tällöin pinnalliseksi raportoinniksi: kootaan se, minkä jo hyvin tiedämme. Yhdessä energisoitumisen sijaan saatamme turhautua. Monimutkaisten ja vaikeiden asioiden keskellä tarvitsemme muutakin, syvempää ja tehokkaampaa ajattelua yhdessä.

En ajattele, että välttelisimme tietoisesti asioiden syvällisempää pohdintaa. Voimme kuitenkin tunnistaa paremmin, milloin omassa tai ryhmän ajatteluprosessissa on tauon ja uudelleen suuntautumisen paikka. Siis tehdä minipysähdys ja -reflektio tietoisesti.

Muun muassa hyväksyvän tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin kautta voi harjaannuttaa näitä taitoja itsessä ja pikku hiljaa vahvistaa niitä myös oman työpaikan toimintakulttuurissa. Kahden minuutin omaan hengitykseen keskittyminen ja kehon tuntemusten aistiminen voi auttaa meitä toimimaan epätäydellisyyden kanssa. Voimme oppia hellittämään hetkeksi ja olemaan elävämmin läsnä seuraavassa hetkessä. Ei siis vain automaatio-ohjauksen varassa. Lyhytkin mindfulness-harjoite on näyttämö sille, mitä minussa tapahtuu juuri nyt.

Voimme harjaannuttaa itsessämme:

  • päättelymme ja ajatteluautomaatioidemme tunnistamista tässä ja nyt
  • kykyämme päästää irti tunteesta tai ajatuksesta
  • kykyämme olla läsnä uteliaana sille, mitä on juuri nyt

Voinko juuri nyt hetkeksi sulkea silmäni, aistia hengitykseni ja kehoni tuntemuksia ja palata sitten ajatusteni pariin?