Julkaisija: ← Blogi

Olet, mitä kommunikoit

Vuorovaikutuksen kehittäjänä minulta pyydetään usein konkreettisia vinkkejä, tekniikoita ja malleja erilaisten vuorovaikutustilanteiden kehittämiseen. Olen yleensä hieman vastustanut pelkkien käyttöohjeiden ojentamista, sillä minusta on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät myös käyttöohjeiden kontekstin: ne perusasiat ja -ajatukset, joihin ohjeet pohjautuvat.

Palaan vuorovaikutuksen konsultoinneissa ja valmennuksissa siis usein perusteiden äärelle. Juuri perusteissa elävät usein suurimmat viisaudet. Toki mielessäni on ollut myös idealistinen ajatus, että maailma olisi hieman parempi paikka, jos kaikki ymmärtäisivät vuorovaikutuksen perusajatukset.

Esitinkin siksi itselleni kysymyksen: jos minun pitäisi kiteyttää vuorovaikutuksen perusasiat vain muutamaan kohtaan, mitä valitsisin. Tämä olkoon yksi yritykseni siitä.

1. Vuorovaikutus on elämisen ja olemisen perusta.
Ihmisistä sosiaalisina eläiminä on toki puhuttu aiemminkin. Silti monesti esimerkiksi johtamisen maailmassa vuorovaikutus nähdään yhtenä tehokkuuteen vaikuttavana tekijänä hyvinvoinnin, innovatiivisuuden ja muiden rinnalla. Sen sijaan, konstruktionistinen käsitys vuorovaikutuksesta merkityksentämisen prosessina korostaa sitä, että itse asiassa identiteettimme, ihmissuhteemme ja kaikki mikä tapahtuu välillämme on vuorovaikutuksessa rakennettua. Vuorovaikutus ei siis ole vain yksi tekijä, vaan se on perustavanlaatuinen prosessi, jossa meistä tulee me ja jossa organisaatioista tulee sellaisia kuin ne ovat. Erään kahvihetken aikana kollegani Martin Little sanoi osuvasti: ”we live in communication”.

2. Emme voi olla kommunikoimatta – one cannot not communicate.
Edelliseen liittyen emme voi olla kommunikoimatta ja vaikuttamatta toisiimme. Jos vuorovaikutus ymmärretään merkitysten luomisena ja rakentamisena, me rakennamme merkityksiä silloinkin, kun joku ei ole paikalla. Emme siis tilanteista lähdettyämme lakkaa kommunikoimasta, vaan keskustelu jatkuu, vaikkemme olisikaan siinä enää mukana. Kysymys on tällöin siitä, että jos en kerran voi olla vaikuttamatta, niin millä tavoin haluaisin vaikuttaa?

3. Vuorovaikutus on valintaa.
Siten jokainen tekomme, sanamme ja reaktiomme on valinta, jolla rakennamme paitsi omaa identiteettiämme myös yhteistyösuhteitamme ja suuremmassa mittakaavassa jopa organisaatiokulttuuria. Edelleen vuorovaikutuksessa rakennetut identiteetit, vuorovaikutussuhteet ja kulttuurit vaikuttavat siihen, minkälaisia valintoja kykenemme tekemään. Jotkut valinnanpaikat ovat kriittisempiä kuin toiset, ja siksi niiden tunnistaminen ja niissä viisaasti toimiminen ovatkin avaimia taitavaan vuorovaikutukseen.

4. Et voi koskaan tietää koko totuutta: pysy uteliaana.
Jokaisella meistä on oma historiamme erilaisine kokemuksineen ja kertymineen. Usein kuitenkin teemme tulkintoja ja selitämme muiden tekemisiä yllättävän nopeasti tietämättä siitä, mitä mahdollisesti on tapahtunut. Kerran valmennuksessa yksi osallistuja päivitteli, että haastavissa tilanteissa on hankalaa, kun ei tiedä, mitä toinen ajattelee tai miten hän saattaa reagoida. Vaikka toisten ajatusten lukeminen olisi huippu supervoima, emme vielä siihen pysty. Siksipä se, että kysyy ja on utelias ovat toistaiseksi tehokkaimmat työkalut päästä vähän perille siitä, mitä toisen käyttäytymisen taustalla saattaa olla.

4. Taitava vuorovaikutus on yhteistyötä.
Vuorovaikutusosaamisen tutkijana tämä kohta on mietityttänyt viimeiset viisi vuotta. Perinteisesti taitava käyttäytyminen on nähty yksilön ominaisuutena, jonka hän tuo mukanaan erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Hyvä kuuntelija ei kuitenkaan ole hyvä kuuntelija kaikissa tilanteissa eikä aina kaikkien ihmisten mielestä. Esimerkiksi Barge (2012) onkin sanonut, että taitavaa vuorovaikutusta ei voi yksinkertaistaa vain yksilön motivaatioksi, asenteiksi, tiedoksi ja taidoiksi. Vuorovaikutus – oli se sitten taitavaa tai ei-taitavaa – on aina relationaalinen ja kontekstisidonnainen yhteinen saavutus. Sen sijaan, että keskitymme vain siihen, mitä minä tai se toinen teki, on olennaisempaa arvioida sitä, mitä teimme yhdessä. Älä siis pyri muuttamaan ihmistä, vaan vuorovaikutusta välillänne.

5. Tulkinta toisesta on oppimisen paikka itselle.
Se, miten tulkitsemme asioita, muita ihmisiä ja heidän tekemistään on aina subjektiivisen maailmamme rakennelma ja siten saattaa kertoa enemmän meistä itsestämme kuin toisista ihmisistä. Niinpä jokainen tulkintamme, havaintomme ja arviomme ovat loputtoman oppimisen paikkoja, joissa voimme löytää aina uutta itsestämme.

7. Olet, mitä kommunikoit.
Loppujen lopuksi se, kuka minä olen ei ole erillään niistä valinnoista, joita vuorovaikutuksessa toteutan. Erityisesti viime aikoina olen miettinyt tarkemmin sitä, miten eri tilanteissa tekemäni valinnat ja se, minkälainen haluan olla suhteutuvat toisiinsa. Jos jokainen ajattelisi sitä, minkälainen haluaa olla ja minkälaiseksi haluaa eri vuorovaikutustilanteessa tulla, tekisimme luultavasti entistä fiksumpia valintoja käyttäytymisemme suhteen.

 

Lähde:
Barge, J. K. (2012). Systemic constructionist leadership and working from within the present moment. Advancing Relational Leadership Research: A Dialogue Among Perspectives, 1107.