Julkaisija: ← Blogi

Meillä on kaksi vaihtoehtoa: puhua tai vaieta

Unelmat toteutuvat uskaltamalla katsoa niitä silmiin, antamalla niiden paljastaa itsensä meille. Ja puhumalla niistä. Haaveella ja unelmalla on ero: Haave on salaisuus, toiveajattelua, jota hallitsee uskomus, että se ei voi toteutua. Haaveesta tulee unelma, kun siitä puhuu ääneen. Puhumalla unelma saa ääriviivat ja sydämen, tulee näkyväksi ja tuntuvaksi. Puhumalla siitä annan sille elämän, johon se kutsuu minua.

On riskaabelia puhua unelmista – ne kutsuvat meitä mukaansa, elämään ja tekemään. Ääneen puhuttua on vaikea vetää takaisin piiloon, saatuaan elämän se vaatii tilansa, velvoittaa uskaltamaan lisää ja ryskyttämään rajoja. Vielä riskaabelimmalta saattaa tuntua puhua unelman varjosta. Varjo edustaa yhteisen unelman vastavirtaa, sitä joka voi jäädä piiloon innostuessamme suurista ja elähdyttävistä visioista. Kaiken huikean, mahtavan ja loistavan kainalossa ovat heikkoutemme, haavamme, epätäydellisyytemme. Onko meillä hyväksyvää ja lempeää sanastoa tälle kipeälle? Ehkäpä on, ainakin yritystä: varhainen välittäminen, kannatteleva yhteisöllisyys, kuormitustekijät, kriisi mahdollisuutena, vaikeuksista oppiminen… Nämä sanat ovat kuitenkin järjen sanoja, ratkaisun avaimia – tarpeellisia kyllä.

Jyri Engeström, huikea some-maailman menestyjä, puhuu Carl Jungia lainaten varjon käsitteestä, joka tarkoittaa sitä epämieluisaa ja pelottavaa, joka kätkeytyy tietoiselta mieleltä sen pyrkimyksille ristiriitaisina. Hän siteeraa samassa yhteydessä myös Andersenin satua miehestä, jonka varjo kiellettynä paisui niin suureksi, että se lopulta surmasi isäntänsä. Engeströmille suuri pysäyttäjä oli oman lapsen vakava sairaus, joka pakotti puhumaan varjoista suurimmasta, kuolemasta. Se tuotti myös uutta merkityksellisyyttä ja syvyyttä elämään, selkeytti unelmia.

Puheeksi ottaminen – tai vaikeneminen. Me Humapissa puhumme erityisen mieluusti asiakkaiden kanssa ja keskenämme unelmien työkulttuurista ja siitä, mitä se oikeastaan kullekin yhteisölle ja yksilölle merkitsee. Yksi etappi keskusteluissamme on juuri nyt nostaa yksi arvo valokeilaan: vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen. Yritämme näin ravistella itseämme katsomaan silmiin paitsi unelmiamme myös varjojamme. Lempeästi, haluten ymmärtää, ei liian reippaasti ohittaen. Ottaen käyttöön järjen äänen rinnalle myös sydämen puheen. Tämä ei ole ollut vahvuuttamme, olemme hämmentyneitä ja opettelemme. Mutta tahdomme puhua mieluummin kuin vaieta, vaikka se vähän kirpaiseekin. Ja joskus paljon. Sekin on osa unelmaa.

Ota yhteyttä