Julkaisija: ← Blogi

Tilaa tuottaa – muutos ja vuorovaikutuksen johtaminen arjessa

Jatkuva muutos on jo kauan aikaa ollut yrityksissä läsnäoleva toimintatapa säännöllisyyden ja vakauden sijaan. Iso osa yrityksistä on joutunut toimimaan taloudellisesti haasteellisessa ympäristössä pitkään, mikä saattaa näkyä joko toimintojen karsimisena ja/tai keskittymisenä käytössä oleviin toimintoihin ja toimintatapoihin.

Johtamisessa keskitytään ehkä käyttäytymisen ja tekemisen johtamiseen niin että sama tai hiukan enemmän saadaan tehdyksi pienemmällä määrällä ihmisiä. Kiristetään tahtia ja saavutetaan enemmän toistamalla nopeammin jo olemassa olevaa.

Entä miten synnytän uutta ajattelua, onnistun uudistumisessa ja tuottavuudessa muutenkin kuin juoksemalla nopeammin? Saman toistamisen sijasta yrityksenä uudistumiseen ja kasvamiseen liittyy merkityksien luominen ja  työtä ohjaavien ajattelumallien muutos. Miten vaikutan työyhteisön vuorovaikutukseen niin että uudistuminen mahdollistuu?

Rita Ahvenniemi on tutkinut kasvatutustieteen väitöskirjassaan Mental management näitä kahta erilaista tapaa saavuttaa tuloksia. Ensiksi mainitusta käyttäytymisen tasolla tapahtuvasta nopeutumisesta hän käyttää nimitystä ykkössilmukan oppiminen. Jälkimmäistä, mentaalisten mallien muuntelua, hän kutsuu kakkossilmukan oppimiseksi. Mentaalisten mallien muuntelussa on kyse työhön ja yhteistoimintaan liittyvien perusolettamusten ja ajattelumallien uudistamisesta sekä uusien merkitysten luomisesta, toisin sanoen annetaan työyhteisölle välineitä jäsentää yhdessä tapahtuvaa asiantuntijatyötä sekä työkaluja vuorovaikutukseen ja yhdessä tekemiseen.

Johtamisen kannalta kysymys on yksi mielenkiintoisimmista. Tuottavuus ja kilpailukyky määräytyvät pitkälle sen perusteella, miten nopeasti ja laadukkaasti yritys kykenee jalostamaan tietoa ja osaamista. Tästä syystä uusien mahdollisuuksien löytäminen yhdessä erilaisten ihmisten kanssa on yksi työn ydin, joka johtamisen tulee mahdollistaa.

Johtamisen osalta puhutaan tällöin vuorovaikutuksen johtamisesta. Ihmisten välisten suhteiden ja suhdetaitojen rakentamisesta ja johtamisesta. Nykytuotannon tuotantotapa on aivojen välinen yhteistyö. Työn tuottavuus määräytyy omalta osaltaan sen pohjalta kuinka onnistutaan aivojen yhdistämisessä toisiinsa “mielen tehtaaksi”. Tällöin ennakkoon tietäminen muuttuu läsnäoloksi, varmuus kyvyksi joustaa ja reagoida käsillä olevaan, erilaisuus häiriöstä voimavaraksi ja oivallus ennakkoon tietämistä tärkeämmäksi. Työntekijöiden persoonallisuus, heidän asenteensa, toiveensa, tapansa ja erityisesti suhteensa toisiin työtekijöihin tulevat tärkeiksi tuotannon toimivuuden kannalta. Henkiset voimavarat, käyttäytymismallit, kommunikaatio, kieli ja myös toimimisen kulttuuri ovat tärkeässä asemassa. Työn johtaminen on paljon muutakin kuin työn sisällön paloittelua ja yksinkertaistamista. Puhutaan ennemminkin ihmisiin ja ryhmiin liittyvistä ”luku- ja kirjoitustaidoista”.

Johtamisessa korostuu sisällön kautta johtamisen sijaan vuorovaikutus ja vuorovaikutuksen johtaminen sekä kohtaamisten ja yhdessä ajattelun koordinoiminen. Luomalla tilaa työntekijöiden ajattelulle ja ideoille, ihmisten voimavarat ja ajattelu saadaan entistä paremmin työn tekemisen palvelukseen. Tärkeänä osana syntyy myös osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuden tunne, joka näkyy myös parempana motivaationa ja sitoutumisena.

Osaamisena tässä puhutaan vaikuttamisen ja vuorovaikutuksen prosessien hyödyntämisestä ja johtamisesta, sekä tuottavuuden synnyttämisestä ihmisten ja ryhmien yhteisen ajattelun kautta. Johtajan oma persoonallisuus on tärkeä työväline. Myös ryhmän ja yksilöiden kokemusten ja tunteiden käsittely sekä mukaan ottaminen liiketoiminnan ja tuottavuuden tehostamiseen on merkittävässä roolissa. Vuorovaikutuksen johtamisen kautta osallisuus ja ihmisten erilaisuus synnyttää sisällöllisesti laadukkaampaa ja tehokkaampaa ajattelua, mikä näkyy tehostuneena tuottavuutena ja organisaation ja yrityksen parantuneena toimintakykynä.