Julkaisija: ← Blogi

Arjen luksusta ja ylellisyyttä

Arjessani on hälyä ja kutsua kuunnella montaa asiaa. Puhelin tarjoilee jatkuvasti erilaisia merkkiääniä. Mieleni vaeltaa asioista ja ihmisistä toisiin usein hurjallakin vauhdilla, vaikka tarvitsisin työssäni ajatteluaikaa. Haasteenani on yhä uudelleen astua siihen, mitä on juuri nyt, olla läsnä itselleni ja muille. Työkaverini sanovat lämpimästi ja hieman huumorilla höystettynä, että olen tosi hyvä keskittymään. Vaikka ympärilläni lähietäisyydellä on kaikenlaista mielenkiintoista puhetta ja tapahtumaa pidän ajatukseni siinä, mitä juuri jäsentelen, tiukasti otsa rypyssä ja hartiat kumarassa.

Miksiköhän niin tiukalla olemisen tavalla? Haluan antaa aikani yhdelle asialla ja yhdelle asiakkaalle kerrallaan – joskus turhankin totisena. Kuinka tekisin sen toisin? Arjen ylellisyyttä on hymy kasvoillani. Joskus olen yllättänyt itseni hymyilemästä vaikka raporttia kirjoittaessani. Tätä haluan huomata lisää itsessäni. Elämäni luksusta ja ylellisyyttä on mahdollisuus olla läsnä parille asialle päivän aikana sekä töissä että kotona.

Ei ole helppoa huomata oman hahmottamistavan rajoja ja rajoittuneisuutta. Sen minkä ajattelen olevan loogista päättelyä saattaakin olla puhdasta pelkoa. Haluaisin antaa vielä enemmän mahdollisuuksia ja tilaa sekä omalle että toisten kokemuksellisuudelle ja intuitiolle. Uskon, että se, minkä tavoittaa oman kokemuksen kautta jää parhaiten myös muistiin ja tukee siten olemista ja tekemistä. Löytämisen ilon ohi ei pidä kiirehtiä kertomalla valmiita vastauksia. Aika kokemiselle ja havainnoimiselle on ylellisyyttä.

Tänä syksynä minulle tärkeä kysymys on ollut: minkä pohtimista vältän omassa elämässäni ja mistä keskustelua vältämme organisaatioissamme? Tämän kysymyksen virittämissä pohdiskeluissa ja  keskusteluissa olen kokenut vahvaa aitoutta, avoimuutta ja syvyyttä. Aitous on arjen ylellisyyttä. Humapissa olemme käynnistäneet pitkäjänteisen työn sen eteen, että voimme olla mukana rakentamassa unelmien työkulttuureja. Itse tarvitsen omassa unelmieni työkulttuurissa arjen ylellisyyttä ja luksusta niin kuin sitä juuri nyt koen ja kuvaan.