Julkaisija: ← Blogi

Seinilläkin korvat on – saati sitten ihmisillä

Kuunteluvälähyksiä viime viikolta:

Istun hevosen selässä, toista kertaa elämässäni. Nyt ei toimi viisastelu eikä filosofointi, Telma-rouva ei ymmärrä sanoja.

Sen sijaan se kuuntelee kaikilla aisteillaan äärimmilleen virittyneenä kehoni kieltä, tapaani olla sen selässä, pieniä jännittymisiä ja rentoutumisia, asennon muutoksia. Se lukee ajatuksiani, koska mieleni liikkeet vaikuttavat kehoni värähtelyihin ja läsnäoloon. Mikä huikea palkkio, kun heppa lähtee liikkeelle sitä pyytäessäni kehollani! Kääntyy, pysähtyy, lähtee uudestaan – ja nyt pieneen raviin! Tunne, joka herää, ei ole voitonriemu siitä, että voin määrätä toista elävää olentoa, vaan kiitollisuus siitä, että saan olla vuorovaikutuksessa herkän kumppanin kanssa ja liikumme yhdessä.

Olen asiakaskäynnillä jossain Suomessa kollegani kanssa. Olemme tsempanneet toisiamme matkalle: ”Nyt mennään vaan kuuntelemaan.” Kuunteleminen alkaa hyvin, olemme luonnostamme uteliaita uuden, potentiaalisen asiakkaan tilanteesta. Suhteellisen pian alamme kuulla asioita, joille olemme virittyneet. Alamme kertoa omaa tarinaamme, omalla kielellämme, omalla agendallamme. Onneksemme uusi tuttavuutemme on suoraluontoinen eikä eksy konsulttikielen hetteikköön vaan haastaa meitä reippaasti kuulemaan tarkemmin heidän organisaationsa rytmiä ja tapaa toimia.

Istumme noin kymmenen organisaationkehittämisen ammattilaisen kanssa valoisassa huoneessa Tampereen kattojen yllä. Katselemme kuvia itsestämme ja toisistamme työssä ja kuuntelemme niiden viestejä. Kirjoitamme kuvien pohjalta – pieniä, aioin kirjoittaa – lyhyitä, mutta merkityksellisiä tarinoita omista rooleistamme työyhteisöissämme ja avaamme mielemme niille. Kuultuamme tarinan palautamme sen ytimen kertojaparillemme sellaisena kuin sen ymmärsimme. Lopuksi kysymme: Mitä nämä tarinat kertovat suomalaisesta työelämästä, meidän elämästämme? Mitä isompia tarinoita alkaa kuulua, mistä taas kuulemme kuiskauksia, idullaan olevia uumoiluja?

Me puhumme Humapissa siitä, mistä unelmien työpaikka on tehty ja miten sellaista rakennetaan. Tekisi mieli laajentaa kysymystä: miten rakennetaan organisaatioita ja yhteiskuntaa, joissa hyvä elämä voi toteutua? Yhä vahvemmin olen vakuuttunut siitä, että sellaisen organisaation, ihmisyhteisön ytimessä on halu ja taito kuunnella ja kuulla, aistia ja havaita, mitä tapahtuu todella ja mitä siitä ymmärrämme. Sen jälkeen voimme kysyä, mitä sille ja sen keskellä haluamme tehdä…

Ota yhteyttä