Julkaisija: ← Blogi

Oi Amerikka!

Vietin tänä keväänä kaksi kuukautta tutkijavaihdossa Texas A&M yliopistossa. Ehdin matkan aikana paitsi tutustua yliopistoelämään myös vierailla useammassa paikassa pitkin Yhdysvaltoja. Kulttuuristen kokemusten kiteyttäminen on vaikeaa ilman yleistyksiä. Lisäksi voisin kirjoittaa niin monenlaisista kokemuksista: pick-up-autoista ja suurista ruoka-annoksista sekä Las Vegasin aggressiivisesta myyjästä. Ajattelin kuitenkin tiivistää muutaman seikan, joita arvostan amerikkalaisessa kulttuurissa, ja joista mielestäni voisimme ammentaa oppia.

Vieraanvaraisuus ja avuliaisuus

Jo ennen kuin ehdin astua Yhdysvaltojen puolelle, tunsin oloni erittäin tervetulleeksi. Useimmat paikalliset tutut olivat huolehtineet, että mikäli vain satun matkustamaan jonnekin paikkaan x, jossa heillä sattuu asumaan serkunserkku tai joku muu tuttava niin laittaisin vain viestiä. Tuttavat kun varmasti ottaisivat minut vastaan, majoittaisivat ja näyttäisivät paikkoja. Voisivat järjestää jopa grillijuhlat vieraalleen.

Ja mukava oli todeta, että samanlainen vieraanvaraisuus tuli todeksi ihan paikan päällä. Uudet kollegat yliopistolla olivat heti pyytämässä vaikka minkälaisiin tapahtumiin tai ihan vaan työpäivän jälkeiselle oluelle. Useammat olivat heti varmistamassa, että pääsenhän varmasti ruokaostoksille ja tarjoutuivat sinne minut kuskaamaan samalla kun vievät lapsiaan jalkapallotreeneihin. Ja samalla olin tietty kutsuttu myös seuraamaan lasten harjoituksia.

Avuliaisuus tuntuu olevan sisäänrakennettu ominaisuus ja toimintatapa kaikkialla, tai ainakin niissä paikoissa missä ehdin käydä. Ei tarvinnut kuin vähän pysähtyä kadulla ja kaivaa kartta esille, kun joku tuli kysymään, että tarvitsenko apua tai olenko eksynyt. Ja apua tarjosivat ihan kaikki, oli kyseessä sitten koditon kaupunkilainen tai työpäivän jälkeen kotiin kiirehtivä bisnesmies. Itse suorastaan nautin tästä suoraviivaisesta ja välittömästä avuliaisuudesta.

Palvelukulttuuri

Amerikkalainen palvelu on aivan omaa luokkaansa, niin ravintolassa kuin kaupan kassallakin. Se on ystävällistä ja sujuu mutkattomasti. Kauppareissun aikana kuulet useita pieniä tarinoita eri ihmisten arjesta, ja sinulta kysytään, miten päivä on mennyt ja voisikos jotain tehdä, että se menisi vielä paremmin. Ravintolassa vettä on aina saatavilla ja lasku tulee pyytämättä. Asiakkaana olet tervetullut ja tunnet, että sinusta todella pidetään huolta. Toki tippikulttuuri varmasti vaikuttaa asiaan, mutta joka tapauksessa olen saanut parhaimmat ravintolakokemukseni juurikin tuon reilun kahden kuukauden aikana.

Tehokkuus

Olen toistaiseksi pitänyt tehokkaimmat palaverit amerikkalaisten kollegojen kanssa. Yhden konferenssin suunnittelupalaveri on parhaimmillaan kestänyt 15 minuuttia ja tuossa ajassa on ehditty alun smalltalk, päälinjojen päättäminen ja seuraavien steppien sopiminen. Brittiläiseen kohteliaisuuteen tottuneena täytyy sanoa, että aluksi muutamien kollegojen ote tuntui hieman jopa aggressiivisen tehokkaalta. Hommat halutaan laittaa heti purkkiin, tarkentavia kysymyksiä tulee välillä sarjatulella ja keskustelu käy toisinaan kiivaana. Ja samalla kuitenkin saatetaan heittää muutama vitsi väliin ja sanoa, kuinka tästä tulee hyvä ja onpa mukavaa työskennellä juuri sinun kanssa. Kauan ei siis nokka tuhise kun homma on selvä, voidaan kiittää ja jatkaa seuraavaan vaiheeseen. Tykkään.