Julkaisija: ← Blogi

Hyveet porukalla pohdintaan

Uudenvuoden puheita kuunnellessani siemailin samalla positiivisen psykologian opuksia. Ajatukseni jäivät surraamaan hyveisiin ja niistä kumpuavaan ihmisyysenergiaan. Suuret tuumailijat ovat Aristoteleen ajoista asti listanneet ihmisluonteen hyveitä. Nyt en siis puhu jälkiruoasta, vaan hyveestä: “tavasta olla ja toimia humaanisti – voimasta toimia hyvin (Comte-Sponville 2009).

Hyveet voivat nykyajassa kalskahtaa korvaan hieman ritarimaisilta tai kukkahattuisilta. Mutta hyvinvointitutkijat ovat todenneet hyveellisten ajatusten ja tekojen toistamisen lisäävän hyvinvointia. Voisikohan hyveitä viljellä myös työpaikoilla?

Työhyvinvointivalmentajana olen saanut jututtaa tuhansia ihmisiä erilaisten elämäntärkeyksien rintamilla. Olen huomannut, miten paljon oman elämän kompassisuuntien täsmennys parantaa “hyvän elämän” kokemusta. Hyveet ovat arvojen tai asenteiden johdonmukaista käyttöönottoa: miten toteutan ystävällisyyttä viikoittain? Missä tarvitsen jämäkkyyttä ja rohkeutta? Miten voin harjoitella kohtuullisuutta ja itsehillintää?

Hyveet toimivat ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla joko tietoisesti tai spontaanisti. Hivelevät ajatukset lisäävät jo sellaisenaan omaa hyvinvointiamme. Kuinka usein sisäisessä puheessamme muistelemme toisten auttamista ja kutsumme samalla lähimmäisyystunteet lämmittämään mieltä? Entä kuinka usein sanoitamme hyveitä toisillemme ja kiitämme vaikkapa avunannosta tai kuuntelemisesta? Osaammeko antaa palautetta sinnikkyydestä, uteliaisuudesta tai toisten huomioimisesta? Voisiko hyveistä löytää lohtua jopa silloin, kun arki sakkaa tai turbulenssi tihenee? Kiitollisuustreenit voisivat kääntää vaikeudet opinahjoksi. Toiveikkuustunnelmat luovat siltaa tulevaisuuteen ja opettavat armollisten tavoitteiden tekemiseen.

Hyveet auttavat myös harkitsemaan ja tekemään valintoja. Mikä on tänään tärkeää? Mitä valintojen seuraukset voivat olla? Millainen valinta tuottaa sopivia vaikutuksia? Hyveet opitaan ohjauksen, kokemuksen ja palautteiden avulla, joten niissä on aina läsnä yhteinen hyvä. Voisiko hyvelistaa punnita, kun näin vuoden alussa monilla työpaikoilla tarkennetaan työhyvinvointisuunnitelmia? Voisiko johtamis- ja työhyvinvointikulttuuria sekä työyhteisöjen hyvinvointitavoitteita läpivalaista hyveiden kautta? Perinteisissä työhyvinvointikyselyissä arvioidaan esimerkiksi johdon toiminnan oikeudenmukaisuutta, eikä huomioida työyhteisöjen arjessa eläviä, kymmeniä erilaisia oikeudenmukaisuuden tulkintoja.

Hyveelliset teot eivät voi jalostua vain johtajien pöydissä, vaan hyveiden keko kasautuu työyhteisöissä. Vain kysymisen, kuuntelemisen ja arvostavien keskustelujen avulla syntyy työyhteisön yhteinen tulkinta ja luottamus yhteiseen tarkoitukseen.

Työhyvinvointisuunnitelmaan voitaisiin siis kirjata oikeudenmukaisuuden tai luottamuksen vahvistamisen arkisia hyveitä. Huomiota kiinnitettäisiin niihin asioihin, joihin voidaan itse vaikuttaa. Voisihan hyveitä nostaa esiin vaikka viikkopalavereissa tai opetella antamaan palautetta hyveellisistä teoista. Itse innostuin erityisesti näistä positiivisen psykologian tutkimuksissa esiintyneistä hyveistä:

  • viisaus (tiedonhalu,uteliaisuus,sosiaalinen älykkyys, arviointikyky)
  • rohkeus (sitkeys, päättäväisyys)
  • humaanius ja rakkaus (lempeys, auttamisen halu)
  • oikeudenmukaisuus (reiluus, halu tehdä töitä tasa-arvoisesti kaikkia kohtaan)
  • itsehillintä (kohtuullisuus, muiden huomioiminen, aito nöyryys)
  • transkendenssi (henkisyys, toiveikkuus, anteeksiantavuus, kiitollisuus, innostus, huumorintaju) (Seligman 2004.)

Hyveet ja niiden tarkastelu kertaantuvat yksilöllisiksi ja yhteisöllisiksi vahvuuksiksi. Niitä vahvistamalla koko porukka energisoituu ja kukoistaa. Toivon siis itselleni ja kaikille lähimmäisilleni hyveellistä vuotta 2014.