Julkaisija: ← Blogi

Kun kissa on poissa, niin…

Sananlaskun loppu on aika surullinen, kun muistetaan, että tätä sanontaa käytetään usein kouluissa tai työpaikoilla opettajan tai johtajan poissaoloon liitettyen. Sanonta tuntuu kertovan, että kissan ollessa paikalla hiirten jahtaaminen ja napsiminen on ihan OK. Siis että alistaminen ja olemassa olevista rutiineista kiinni pitäminen on arvokasta omilla aivoilla ajattelemisen ja uudistumisen sijasta. Auts!

Sananlasku pohdituttaa minua nyt tietysti siitä näkökulmasta, että tulen olemaan kevään ajan sapatilla ja aika tarkalleen poissa Humapin johtamiskuvioista. No, miten sitten toivoisin hommien sujuvan poissaoloni aikana? Enpä haluaisi ajatella asiaa kissa-hiiri-asetelmana. Ehkä ideaali ajatusmalli olisi, että kissat ovat voimakkaita yksilöitä, mutta viihtyvät myös yhdessä. Oikeastaan tämä voisi mennä niin, että ei tämä muu kissalauma oikeastaan huomaisikaan yhden katin poissaoloa. Korkeintaan ilmassa voisi olla pientä ihmettelyä siitä, että hyvinpä näyttää kermaa ja silakkaa piisaavan.

Puolen vuoden jälkeen, kun sapattikatti palaa, on ilmassa vähän kyräilyä, ja mukaantulija joutuu hieman seurailemaan, mikä paikka on vapaana. Lopputuloksena on kuitenkin se, että ikkunalaudalla on tilaa, eikä tästä tarvitse mitään kissatappelua järjestää.

Sananlaskuun voisi siis kytkeä tamperelaista kansanviisautta. Sanalasku tuleekin jatkossa menemään näin: Kun kissa on poissa, niin ei tehrä tästä mitään numeroo.

Mikäs rooli tässä tarinassa on sitten hiirellä. Näyttää siltä, että kuten tässä tarinassa, muutenkin hiiret ovat katoavaa kansanperinnettä. Samoja tehtäviä voi kuitenkin onneksi hoitaa kosketusnäytöllä tai touchpadilla. Hiirellä tai vastaavalla voi klikata esimerkiksi ”tykkää” tai peräti ”jaa”, jolloin varmistetaan tämän uuden sananlaskun kansallinen levitys.

Kokeilepas!

Ota yhteyttä