Julkaisija: ← Blogi

Kiitos kaikesta, ei valittamista

Edelläpysähtyjän päiväkirja: Kööpenhamina 1.11.

Istumme vaimon kanssa 2000 muun pysähtyjän kanssa suuressa salissa. Prafulin huiluesityksen jälkeen lavalle astelee kumararyhtinen ukkeli virttyneessä villapaidassaan. Eckhart Tolle.

Olen lukenut kaikki kirjat ja katsonut videot, moneen kertaan jopa. Tolle on ollut osa elämääni noin 15 vuotta. Miksi siis tulin tänne? Halusin nähdä mieliukkelini livenä, ja viettää rauhallisen viikonlopun vaimoni kanssa. Ehkä olemme taitekohdassa, haluamme nähdä selkeämmin miten perheemme voi juuri nyt?

Näin koin Tollen sanoman tällä kuuntelukerralla: Kyse on heräämisestä. Ihmiskunta on tiedostamattomuuden unessa, olemme aina olleet. Lue mikä tahansa historiankirja tai katso tämän päivän uutiset, jos et usko. Ennen henkinen herääminen oli mahdollisuus harvoille, nyt se on välttämättömyys kaikille.

Miksikö? Koska meillä on moderni teknologia käytössämme. Me olemme ennallamme, aivomme eivät ole muuttuneet, mutta kaikki, mitä teemme on entistä vaikuttavampaa kehittämämme teknologian kautta. Meistä on tullut niin voimakkaita, ettei meillä ole enää varaa olla tiedostamatta todellisuutta. Jos sinulla on käsissäsi ydinaseet, internet, öljynporauslautta, sähköposti tai mielialalääkkeet – vain muutaman mainitakseni – olisi hyvä jos kykenisit hallitsemaan mieltäsi.

Mihin siis pitäisi herätä? Tähän hetkeen. Totuuteen. Omaksi itsekseen. Irti kaavamaisesta ajattelusta. Olemme egon vallassa, emme näe kokonaisuutta. Otamme kuvia itsestämme ja pistämme ne Facebookiin, vahvistaaksemme kuvaa itsestämme. Tolle muistutti meitä Narkissoksen tarinasta, kurkimme edelleen omaa kuvaamme – lampi vain on suurentunut.

Samaan aikaan meillä on globaaleja systeemisiä ongelmia, joihin emme osaa tarttua. Jostain syystä emme näe kokonaiskuvaa globaalista peilistä. Tieto on tarjolla, mutta sirpaleina. Olemmeko rikkoneet peilin tahallamme, jottei koko kuva näkyisi?

Mikä sitten on totta ja mikä harhaa?

Muistele aamua, sitä hetkeä kun heräsit, normaalista unesta siis. Kuinka kauan kesti, ennen kuin ensimmäinen ajatus hyökkäsi päähäsi? Ehditkö ylös sängystä? Katsoitko ulos ikkunasta, näitkö aamutaivaan, puita, lintuja? Kerkisitkö katsoa niitä puhtaasti, sellaisina kuin ne ovat – ilman ajattelun ja luokittelun hämärtävää verhoa? Kuinka monta sekuntia ehdit vain olla ja kokea aamuhetken, ennen kuin alkavan päivän tehtävälista tömähti mieleesi ja olosi alkoi tuntua raskaalta ja kiireiseltä? Minä en yleensä ehdi ylös sängystä, useimpina aamuina ajatukset nappaavat minut 1–2 sekunnin kuluessa heräämisestäni. Eivät ne aina ole ahdistavia ajatuksia, mutta ne nappaavat huomioni ja alkavat viedä minua.

Sisäinen lörpöttely – voice in the head Tollen sanoin – täyttää mielemme ja luulemme olevamme yhtä kuin ajatuksemme. Tämä illuusio sotkee päämme, ajatukset alkavat käyttää meitä. Elämä menee näköalattomaksi hosumiseksi. Olemmeko tulleet tänne hosumaan tarkoituksettomasti? Vai onko tällä touhulla jokin syvempi merkitys? Mehän sen päätämme.

Ajattelu on hyvä renki, huono isäntä.

Tolle ehdottaa toisenlaista lähestymistä omiin ajatuksiin. Hän ehdottaa ajatusten yläpuolelle nousemista: Minä en ole ajatukseni. Minä olen tila, jossa ajatteluni tapahtuu. Löytääkseni itseni minun on kiinnitettävä huomioni ajatusteni välisiin aukkoihin. Minä olen nuo aukot.

Haluanko kasvaa ja oppia? Uutta tietoa on toki hyvä hankkia, mutta todellinen kasvuni on matkaamista kohti omaa itseäni. Tämä on yhtä kuin ajatusteni välisten aukkojen venyttäminen. Mitä siitä seuraa? Egon ote herpaantuu. Huomaan pian, että aukot eivät olekaan omiani – ”mun aukot on tiedostavampia kuin sun”, sanoisi ego. Aukot ovat yhteisiä, tyhjyys ei ole persoonallista. Kaikki elävät olennot ovat yhtä. On vain yksi tietoisuus, ja minä olen se, kuten sinäkin. Rajat romahtavat ja alan nähdä itseni jokaisessa vastaantulijassa – ihmisessä, koirassa, puussa, influenssaviruksessa. Tässä kohtaa huomaan, etten ole ihan perillä vielä: otin juuri influenssarokotteen ajattelematta ollenkaan viruksen onnellisuutta.

Lopuksi Tolle antaa konkreettisen meditointiohjeen: sano joka ilta ”thank you for everything, I have no complaints”. Kun hyväksyt sen mitä tapahtuu, lörpöttelevä ääni päässäsi hiljenee tai ainakaan se ei enää häiritse sinua. Tilalle astuu hiljaisuus ja rauha. Mikä hassuinta, se ei pysäytä sinua vaan vapauttaa mielekkääseen toimintaan.

Ota yhteyttä