Julkaisija: ← Blogi

Opiskelija työharjoittelee

Mitä opintojaan lopettelemaisillaan olevalla opiskelijilla on annettavana työyhteisölle, jossa toimii pitkän työhistorian omaavia alansa asiantuntijoita? Entä mitä tälläiselta asiantuntijoiden työyhteisöltä voi itse saada?


Siinä ehkä keskeisimmät kysymykset, joita olen pohtinut työharjoitteluuni liittyen. Kohdallani näiden seikkojen pohtiminen alkoi jo huomattavasti ennen sitä, kun olin varsinaisesti edes etsimässä työharjoittelupaikkaa. Opiskelujeni aikana minulle oli syntynyt vahva mielikuva siitä, että juuri työharjoittelulla on parhaimmassa tapauksessa tärkeä ja merkittävä osa työllistymisen kannalta. Kaikki edellä mainitut työharjoitteluun ja valmistumisen jälkeiseen elämään liittyvät seikat luovat painetta ja jopa stressiä opiskelijalle, joka on siirtymässä yliopiston ulkopuolella olevaan todellisuuteen. Pidän itseäni tässä suhteessa onnekkaana, sillä onnistuin löytämään työharjoittelupaikan, jossa toimii alansa asiantuntijoita ja lisäksi onnistuin pääsemään tuohon yritykseen työharjoitteluun!

Olen tällä hetkellä työharjoitteluni puolivälissä. Mitä olen saanut tähän mennessä? Lyhyesti sanottuna jotain sellaista, mitä en opiskelijana olisi ikinä voinut ajatella saavani työharjoitteluni puitteissa.

Olen päässyt seuraamaan ja ihmettelemään monien konsulttien toimintaa, ollut mukana erilaisissa palavereissa ja oppinut paljon asiasisällöistä, joihin sisältyy muun muassa osa siitä teoreettisesta viitekehyksestä, jonka pohjalta Humapissa toimitaan. Lisäksi olen tavannut kymmeniä ihmisiä ja käynyt lukuisia äärimmäisen tärkeitä ja merkityksellisiä keskusteluja niin organisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin erilaisten asiakaskäyntien yhteydessä. Jo pelkästään näiden ihmisten kohtaaminen on antanut paljon itsevarmuutta työllistymistä ajatellen. Vaikuttaa siltä, että aikuiskasvatustieteilijän kyky ja halu erilaisten käsitteiden ja ilmiöiden pyörittelyyn on tervetullutta myös yliopiston ulkopuolella.

Mitä olen voinut antaa työyhteisölle? Aivan ensimmäisinä päivinä ja viikkoina mietin tätä asiaa melko paljon, kunnes eräs läheinen ystäväni totesi: “Ismo, ei ne sua sinne ole sun (asiantuntija)osaamisen vuoksi valinnut.” Ehkä tämä kommentti korostaa sitä, että työharjoittelijan pätevyys on halussa ja motivaatiossa uuden oppimiseen. Tuohon kommenttiin lopetin asian stressaamisen, vaikka yritän tuoda omasta osaamisestani esiin kaiken mahdollisen auttaakseni edes jollain tavalla tätä asiantuntijayhteisöä.

Elämäni haastavimpia ja ärsyttävimpiä kysymyksiä ovat viimeisen kuuden vuoden aikana toistuvasti esiintyneet kyselyt:

Kysyjä (K): Niin siis mitä sä opiskelet?
Ismo (I): Aikuiskasvatustiedettä.

K: Eli susta tulee opettaja?
I: No ei oikeastaan.

K: No mikä susta sitten tulee?
I: No emmä vielä tiedä, mut meiän koulutus antaa mahdollisuuden moneen eri hommaan.

K: Aijaa, niiku esimerkiks mihin?
I: No vaikka koulutussuunnittelijan tai johonkin henkilöstöalan hommiin.

Työharjoittelukokemus on ollut minulle erittäin arvokkasta, sillä saan erinomaisen käsityksen siitä, mitä organisaatioiden valmennus- ja kehitysorganisaatiot tekevät todellisuudessa. Toivon, että marraskuun lopussa tiedän joko sen, että haluan toimia konsulttifirmassa tai sen, että en halua. Molemmat ovat arvokkaita johtopäätöksiä.

-Ismo

Kirjoittaja on aikuiskasvatustieteen opintojaan viimeistelevä Humapin työharjoittelija Ismo Kinnari, ismo.kinnari@humap.com