Julkaisija: ← Blogi

Ympyrässä olemme yhdenvertaisia

Olen oppinut seuraavia hokemia nykytyönteosta ja johtamisesta:

  • Lihastyö on muuttunut aivotyöksi eli kommunikaatioksi ja yhdessä ajatteluksi.
  • Aivotyön tuloksellisuus (menestys) ei ole riippuvainen työtunneista vaan sisäisestä motivaatiosta, oppimisesta ja dialogin laadusta eli ihmisten välisistä suhteista.
  • Osa vuorovaikutuksesta on verbaalista tai tekstuaalista. Suuri osa puolestaan eleitä, ilmeitä, asentoja, värejä, ääniä, rakennelmia ja asetelmia.
  • Tärkeämpää kuin se, mitä itse sanon on se, miten kukin tulkitsee viestejä – miten yhteinen merkitys rakentuu keskustelussa näistä tulkinnoista.

Aloitin yhteistyön uuden asiakkaan kanssa. Minulta pyydettiin apuja olla ulkopuoliset silmät, korvat ja kysymykset tilanteessa, jossa oli paljon muutoksia, epävarmuutta, kiirettä, kehittämishankkeita, odotuksia ja näkökulmia. Tulevaisuus tarjosi haasteita ja mahdollisuuksia riittämiin. Olimme sopineet koko päivän käynnistystyöpajan.

Tulin ajoissa sovittuun työskentelytilaan. Ensimmäiseksi sammutin valmiiksi viritetyn dataprojektorin, siirsin rivissä seisovat pöydät huoneen reunoille ja asetin tuolit rinkiin. Varmistin että jokaiselle on paikka. Tein tuoleista kauniin säännöllisen ympyrän. Sen keskelle, lattialle asetin eri värisiä papereita ja tusseja. Työtilan muutoksilla pyrin viestimään muun muassa:

  • Tietoa ja kokemusta on meillä kaikilla
  • Dialogi on tärkein työkalu
  • Etsitään ja tutkitaan yhdessä
  • Kaikki osallistuminen on tärkeää
  • Intohimo syntyy kun merkitys, oppiminen ja arvostus kohtaavat
  • Kaikki (myös tj) ovat oppijoita

Kun osallistujia saapui paikalle, kuuntelin kommentteja:
Mitäs täällä on tapahtunut? Vau, kuinka kaunista. Onko tämä joku kallonkutistusrinki? Mihinkäs minä nyt laitan läppärin tai kahvikupin? Täällähän joutuu/pääsee osallistumaan. Ei mulla olisi nyt aikaa näihin piirileikkeihin…

Apua! Mitä minä nyt teen? Pitääkö kalusteet siirtää riveihin? Miksi minulta odotetaan opettamista, powerpointteja ja totuuksia? Mistä nämä kommentit kumpuavat? Mistä ne kertovat?

Toimintakulttuuri ja suhteet työpaikoilla rakentuvat edelleen taylorismin, behaviorismin ja sodankäynnin oppien mukaan. Tämä ajatus johtamisesta ja vuorovaikutuksesta todentuu myös rakennuksissa ja kalusteissa. Tuolien paikat ja käyttäytymisen säännöt on koodattu seiniin, organisaatiokaavioihin, rooleihin… Pöydät tarvittiin kun työ tehtiin käsillä. Liukuhihnat olivat liikkuvia pöytiä. Ylhäätä ja ulkopuolelta tulleet ohjeet riittivät. Ajattelua ei tarvittu. Malli kopioitiin kouluihin, sairaaloihin, virastoihin jne.

Pyrin ymmärtämään syntyneen epävarmuuden. Hengitän. Pidän ympyrän. Kerron, miten olen ymmärtänyt tilaisuuden tavoitteen ja esittelen työskentelytavat. Seuraavassa hetkessä osallistujat keskustelevat tavoitteesta parimuodostelmassa. Agendan varsinainen pihvi muodostuu kuultuamme kaikkia pareja.

Jatkamme työskentelyä vaihtuvissa pienryhmissä koostaen välillä ajatuksia yhteen. Työskentelyprosessissa alkaa siilautua priorisointeja, oivalluksia ja yhteisymmärrystä. Mukaan mahtuu erilaisten näkökulmien ymmärrystä, lisääntyvässä määrin iloa ja jopa kollegan ylistystä. Loppuosassa sovimme tehtäviä ja vastuita sekä seuraavan tapaamisen. Päivän arvioinnissa osallistujat totesivat mm seuraavaa:

“Kylläpä me puhuttiin tärkeistä asioista ja saatiin paljon aikaiseksi”
“Asiat jäsentyivät ja alkoi löytyä yhteinen suunta”
“Eipä ole muuten koskaan ennen työskennelty tällä tavalla”
“Opin tuntemaan kollegoitani uudella tavalla”
“Työpaja josta sain energiaa”
”Toimiva työtapa; kaikki osallistuivat ja syntyi uusia ajatuksia”
“Tämä on sellainen energia-ympyrä”

Työpajan jälkeen palautimme automaattisesti tuolit ja pöydät suoriin riveihin – se järjestys on verellä seiniin kirjoitettu. En uskaltanut vielä kysyä voisiko ympyrän jättää, tai kannattaisiko työtapaa käyttää omatoimisesti. Ehkä toisen työpajan jälkeen…

Ympyrä on ikiaikainen elämän symboli. Se on yhteys ja henkisen elämän elinehto. Se on leirinuotio, josta jo viisaat esi-isämme kertoivat:

Ympyrässä olemme kaikki yhdenvertaisia. Kukaan ei istu edessäsi eikä takanasi. Kukaan ei ole yläpuolellasi eikä alapuolellasi. Ihmisten kehä rakentaa yhteisyyttä välillemme. Elämä on myös ympyrä. Elämän kiertokulussa on paikka kaikille lajeille, roduille, jokaiselle puulle, kaikille kasveille. Tätä monimuotoisuuden täydellisyyttä meidän tulee kunnioittaa luodaksemme jatkuvuutta ja hyvinvointia planeetallemme. Yhteinen ymmärryksemme rakentuu kuin heitetyn kiven renkaat vedessä; ne alkavat pieninä, laajenevat ja valtaavat lopulta koko järven.
Dave Chief, Oglala Dakota Grandson of Red Dog

Ota yhteyttä