Julkaisija: ← Blogi

Yllätysten hyödyllisyys ja resilienssi

Ruokakaupassa kärryni kiertää tutun reitin. Tiedän, miltä hyllyiltä löydän etsimäni. Toistuvat asiat elämässä saavat minut hakeutumaan sujuvasti samoille radoille. Ystävän kysyessä mitä kuuluu, vastaan yleensä tutusti: ”Ihan hyvää.”

Uudelleen organisointi saa aistini ja ajatukseni hetkeksi tarkentumaan, etsimään kaupasta tuttuja tavaroita. Nopeasti sitä kuitenkin oppii uudessakin kaupassa keräilemään tutut asiat uusilla reiteillä.

Mutta entä kun muutos ympäristössä on jatkuvaa. Ympäristö muuttuu jo ennen kuin on ehtinyt löytää reitit. Mitä silloin alkaa kertyä kärryyn? Millaisille reiteille ajatusten ja toiminnan olisi silloin hyödyllistä hakeutua? Huomaan miettiväni tätä usein yhdessä asiakkaiden ja tuttujen kanssa. Maailma, organisaatiot ja työtehtävät ovat aika vauhdikkaassa liikkeessä.

Työelämän uusiin sanoihin kuuluu resilienssi. Sillä pyritään kuvaamaan yhteisön ja jokaisen yksilön kykyjä sopeutua ennakoimattomiin muutoksiin. Miten voisimme jopa oppia hyötymään häiriöistä ja poikkeamista eli yllätyksistä. Resilienssin kyky ei ole annettu ominaisuus, se kehittyy oppimisen myötä, kohtuullisia haasteita kohtaamalla.

Liityn muiden mukaan pohtimaan ja kysymään miten organisaatio oppisi elämään yllätyksistä? Voisivatko ihmiset saada yllätyksistä elinvoimaa ja energiaa kuten tutusta ja turvallisestakin? Millaisia kykyjä niillä ihmisillä ja yhteisöillä on, jotka auttavat hyödyntämään jatkuvia yllätyksiä? Tämän tapaisin kysymyksin olen lähtenyt yhdessä VTT:n ja TTL:n tutkijoiden kanssa 3-vuotiselle tutkimusmatkalle ’resilienssiä etsimään’.

Yllätyksiä on haasteellista ottaa kontrolliin. Organisaatioiden perinteiset suunnitelmallisuuden ja kontrollin keinot eivät oikein riitä, koska yllätysten hyödyllisyys paljastuu vain kokeillen. Etukäteen tuota hyödyllisyyttä ei voi tietää.

Yllätykset muuttavat todellisuutta, arki voi muotoutua äkkiäkin toisille radoille. Harva meistä on tiennyt etukäteen hetkeä jolloin puolisonsa tapaa ja elämä muuttuu.

Miten altistua resilientisti yllätyksille niin että löytäisi hyödyn uudesta ja välttäisi kohtalokkaan epäonnen? Tai miten erottaa milloin ennustettavuuden puute on hyödyllistä ja milloin tulevaisuuden heikko ymmärtäminen voi olla vahingollista?

Uskon, että perusidea on yksinkertainen, ryhtyy avomieliseksi elämälle, innostuu kokeiluista. Panostaa kokeilemiseen ja järjettömiinkin riskeihin, silloin, kun tappion riski on pieni.

Kokeileva ja leikkivä mieli valmistautuu ja tutustuu erilaisiin tulevaisuuksiin. Seurauksiin, joita yllätyksillä voi olla. Kun kärryllä kiertää uuden supermarketin käytäviä eksyy ainakin minulla ostoksiin useammin uusia ruokia. Joskus ne maistuvat, ja tottumusten kirjo laajenee, alkaa pärjätä mukavasti yhä useampien ruokien kanssa.

Se, että pääsee kiinni sopivaan määrään myönteisiä onnettomuuksia, poikkeamiin rutiineista, on muutostyön ytimessä. Myönteinen vahinko on elämän upea menestystekijä. Se on tarttumista tilaisuuksiin ja pyrkimystä hyödyntää ja oppia asioita joita on tarjolla. Ei siis kovin mutkikasta. Täytyy tehdä onni onnettomuudessa mahdolliseksi. Paljon pieniä riskejä kokeilevalle kasautuu yleensä onnea, sitä lienee tarkoittaa erikoinen sanonta ’yrittänyttä ei laiteta’.

Innolla lähden nyt tutkijoiden ja yritysten mukaan seikkailulle etsimään resilienttejä toimintatapoja. Uskon, että tulevaisuuden menestyksen kannalta vielä tuntemattomat asiat ovat olennaisia. Ja uskon myös että moni pitkään menestynyt yritys on löytänyt tavan toimia ennustamattomuuden ympäristössä, ne ovat jopa oppineet hyödyntämään sitä.

Miten tapahtuu yllätyksien hyödyntämiseen virittäytyminen teidän yrityksessänne? Tule mukaan sitä tutkimaan Humapin Resilienssi-brusseille Helsinkiin tulevan syksyn ja kevään aikana. Katso syksyn kohtaamisten ajankohdat tästä.

Ota yhteyttä